torstai 12. huhtikuuta 2012

vaihtoprosessi, osa 1

Tämän postin tarkoituksena on kertoa vähän siitä, miten tähän asti on päästy. Vaihtoa suunnittelevat voivat sitten etukäteen miettiä näitä asioita ja olla tekemättä samoja virheitä kuin allekirjoittanut. ;P Samoja kriisejä kokeneet voinevat sitä vastoin aistia tuskanhien odöörit rivien välistä!

Vaikka opiskelijavaihto ei oo tutkinnon kannalta aivan välttämätön rasti, on se ollut haaveenani jo pitkään ja suunnitelmanani siitä lähtien kun tulin meidän laitokselle. Yleensä neljäs vuosi on otollisin aika lähteä, kun kieli alkaa olla kohtuullisen hyvin hallinnassa ja proseminaarityökin kaikkein ihanteellisimmassa tilanteessa paketoitu. Mikään sääntöhän tämä ei toki ole, sillä ovatpa jotkut lähteneet vaihtoon jo toisen vuoden jälkeen siinä missä toisilla hakuprosessi on venynyt vaihtopaikkojen mentyä joillekuille toisille. Jälkimmäinen skenaario - vaihtopaikatta jääminen - on varmaan ensi syksynä edessä entistä useammalla, koska hakijoita alkaa olla aivan järjetön määrä. Mä itse en edes yrittänyt hakea vaihtoon ennen viime syksyä, koska halusin kielitaitoni ja opintojeni olevan vaihtoon lähtiessä jotenkin järkevällä tolalla. Ottamatta siis mitenkään kantaa siihen, ovatko ne sitä nyt, lolloti lol.

Varsinainen hakuprosessi lähti käyntiin viime lokakuun puolivälin kieppeillä. Ykkösvaihtoehtoni oli alusta lähtien selkeä - Wasedan yliopisto (早稲田大学, Waseda daigaku) Tokiossa. Valintaan vaikutti sekä sijainti että kurssitarjotin. Mulle on ollut aina selvää, että tässä vaiheessa lähden vaihtoon opiskelemaan nimenomaan japania enkä japaniksi, ja saatuani vaihtoinfoissa lisätietoa The Intensive Japanese Language Program -ohjelmasta (別科日本語専修課程, Bekka nihongo shuushikatei) ja yliopiston tarjoamista aktiviteeteista kiinnostukseni Wasedaa kohtaan nousi entisestään. Kahdenvälisissä vaihdoissa saa hakea samalla kahteen yliopistoon, joten pienen pohdinnan jälkeen laitoin toiseksi vaihtoehdoksi kiotolaisen Ritsumeikanin yliopiston (立命館大学, Ritsumeikan daigaku), jota kohtaan mulla ei kuitenkaan ollut sen suurempia kiimoja. Ritsumeikanillakin kun on kyllä intensiivinen japanin kielen linja, mutta yleisesti ottaen kurssitarjonta vaikutti omaan makuuni turhan köyhältä, koska olisin joutunut ottamaan jotain hikisiä maailmanpolitiikan kursseja japanin opintojeni kylkeen.

Täysin ongelmitta ei oma vaihtoprosessini sujunut. Näin jälkikäteen ajateltuna oisin voinut tehdä miljoona asiaa toisin ja vähintään yhtä monta etukäteen, mutta ainakin nyt tätä härdelliä voi muistella yhtä kokemusta viisaampana.

Eka vaihtoinfo pidettiin 11.10., toinen (ainoastaan japanilaisia yliopistoja koskeva) info 14.10. Lopullinen hakupapereiden palautuspäivä motivaatiokirjeineen ja opintosuunnitelmineen oli 2.11. Kelailin, että yli kolme viikkoa aikaa, mitä tässä stressaamaan, joten siinä missä muut väänsivät opintosuunnitelmansa suurin piirtein ensimmäisen viikonlopun aikana, päätin itse tehdä suunnitelmani ja kirjeeni kaikessa rauhassa perioditauolla, joka koittaisi parin viikon päästä.
Vitut.
Viikon kuluttua ensimmäisestä vaihtoinfosta, tiistaina 18.10., ihmetykseni oli suuri, kun jengi jonotti japanin professorin pakeille valmiit opintosuunnitelmat kourassaan. Enhän mä itse vielä ollut edes pahemmin tutustunut yliopistojen kotisivuihin saatika siihen, mistä löytäisin opetustiedot ym. varsin oleelliset asiat. Sitten korviini kiiri tieto, että tämä professori, jolla opintosuunnitelmansa pitäisi hyväksyttää, ei olisikaan paikalla seuraavan päivän jälkeen ja olisi poissa maasta ainakin seuraavat pari viikkoa. Suunnitelmani tehdä kaikki paperihommat rauhallisesti ja hätäilemättä olivat kertalaakista mennyttä.

Syytän eniten itseäni siitä, etten jaksanut hoitaa vaihtojuttuja heti kun mahdollista (joo oishan noista yliopistoista voinut jo kesällä ottaa selvää), mutta olo tuona päivänä oli silti hirveän epäreilu ja vihainen. Oon tosi, tosi huono konvertoimaan stressitilaani työtehoksi, mutta tiesin että jos edes haluaisin yrittää päästä vaihtoon, ei oikein muu auttaisi kuin puristaa ne opintosuunnitelmat niin hyvin kuin muutamassa tunnissa vain mahdollista. Koska olin totaalisessa lähtöpisteessä ja vieläpä aivan paniikissa, pelastuksekseni koitui se korvaamaton apu ja tuki, jota kanssani samoista vaihtopaikoista kilpailevilta opiskelutovereiltani sain. Heta, Momoka, Nea, Kaisa, ehkä joku jonka unohdin - kiitos vielä! <3
Kun vuorokausi vaihtui toiseksi, olin lopulta saanut opintosuunnitelmani väännettyä paniikkipuheluiden ja tuliaiskarkkien voimin. Motivaatiokirjeitä ei sentään tarvinnut hyväksyttää kenelläkään, joten niistä sain siskoni avulla hiottua opintosuunnitelmiani uskottavammat.

Hakupapereiden palautusta seurannut kuukausi meni omalla kohdallani suurimmaksi osaksi vallan muita asioita kuin vaihtoa murehtiessa, mut kyllä mä silti välillä mietin, millaiset mahdollisuudet mulla olisi. Harmitti juostenkusten tehdyt opintosuunnitelmat - entä jos koko homma kaatui tähän? Olinko edennyt tarpeeksi opinnoissani? Miksi en opiskellut ensimmäisenä vuotena ahkerasti? Miksi en alkanut miettiä näitä asioita aiemmin?

1. joulukuuta tiedot valituista saapuivat. Mua odotti seuraava viestin alku:

"Dear Mrs/Ms Myllynen,

We are glad to inform that you are have been selected to apply to Waseda University - JP TOKIO01. The final approval is always conditional upon the host institution's acceptance. Your stay abroad begins approximately on 01.09.2012 and ends approximately on 21.06.2013. Please check the exact academic term dates from the host university's website."

Oon rehellinen. Sillä hetkellä vaihto oli mulle ihan sama. En tuntenut mitään. Laitoin pakolliset jeepääsinvaihtoon -viestit läheisille, soitin vanhemmille ja kirjoitin hehkutusstatuksen naamakirjaan, vaikka olo oli, no, kaikkea muuta kuin hehkeä. Otin paikan kuitenkin saman tien tärisevin käsin vastaan, vähintäänkin todisteena itselleni siitä, että jossain olin jopa onnistunut. Koska joo, let's face it. Vaihtoon silloin milloin halusinkin, check. Vaihtoon sinne minne halusinkin ja sinne minne haki aika monta muutakin, check. Vaihtoon vuodeksi, check. Monilla oli tyytyminen puoleen vuoteen/B-vaihtoehtoon/hylätyksi tulemiseen. Kukapa ei tässä tilanteessa tuntisi edes hippusta itsetyytyväisyyttä?

Silti. Ylipäätään sen asian sisäistämiseen, että mä olen oikeasti lähdössä vaihtoon Japaniin, meni huomattavan pitkään, ehkä kuukausi-pari. Paperien täyttelyn alkaessa koko juttukin alkoi tuntua heti todellisemmalta, ja yhteydenotto vaihtoyliopistosta (joka koski niinkin jännää asiaa kuin "hei miten sun nimi kirjotetaan katakanalla") oli vielä konkreettisempi osoitus siitä, että hakemukseni olivat ihan oikeasti saapuneet perille! Tästä paperiruljanssista kerron varmaan sitten ens kerralla :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti