torstai 31. toukokuuta 2012

erään aikakauden loppu

Tiivistän viikon fiilikset tähän kuvaan:

Pitsanaamalle pitsaa! Nutturani näytti nutturalta vielä himasta lähtiessä.

Mulla on duuuuuuni! Lähes viisi kuukautta kestänyt proggis sai vihdoin kunniakkaan päätöksen viikko sitten erään haastattelun päätteeksi. Mikä parasta, kyseessä on palkaltaan ja tehtäviltään ihan mukavalta vaikuttava työ, ei mitään vessojen kuuraamista selkä kippuralla (mitä toki loppuvaiheessa tuli myös harkittua) tahi kyrpänaamojen palvelemista. Töitä on vieläpä koko kesäksi, joten voin ilman stipendiäkin olla stressaamatta liikaa rahojen riittämisestä Toukyoussa. Ja jos se stipendi sitten kaikesta huolimatta singahtaa mun tililleni, tiedossa on kohtuullisen kermaista elämää Japanissa, luulen ma. Jee!

:::::::)

Lisää iloa tuotti myös ilmoitusluontoinen asia eilen WebOodissa: käsittämätöntä, mutta menin kuin meninkin nappaamaan FEMMAN proseminaarista! Rankan, ajoittain lohduttomalta tuntuneen kevään päätteeksi tällaisten uutisten ja tunnustusten saaminen tuntuu ihan mielettömän hyvältä. Ehkä vähän liioitellulta tietysti, mutta ei kai tässä valittaakaan voi. Oikeastaan voisin antaa itellenikin vähän tunnustusta koko kevään osalta. Ihan täysiä pisteitä en itelleni anna, koska täysin hermoilematta, saatika itkuitta en lievästi sanottuna oo selvinnyt. (苦笑) Oon kuitenkin itsestäni ylpeä eritoten siksi, että en ole edes harkinnut luovuttamista esimerkiksi duunin saannin suhteen missään vaiheessa. Nyt tuntuu, että joskus sinnikkyys ja vaivannäkö oikeasti palkitaan!

Myös etukäteislahjani itselleni saapui viime viikolla. Beibiperhe kasvaa <3 Edelleen myönnän, että laukkuihin menevät rahat voisi käyttää paremminkin, mutta toisaalta maksan mieluusti siitä fiiliksestä, mitä nättien salkkujen kanniskelusta saa. Tai korallista ylipäätään. Vaikka tänä keväänä toisiinsa sopimattomien värien ja kuosien yhdistely näyttäis olevan sävy sävyyn pukeutumista suositumpaa, ite lämpeen huomattavasti enemmän mätsääville asusteille. Ja ainakin omalla kohdallani juurikin korallinvärisille asusteille.




Palaten otsikkoon: oon vihdoin - taas - kotona. Seikkailuni villissä lännessä ovat nyt toistaiseksi ohi. Koko alkuviikko meni aika lailla muuttaessa, koska mun nurkkiini oli raijattu pitkällä aikavälillä järjettömät määrät turhaa roinaa, joiden olemassaolo herätti mussa vuoroin huvitusta, vuoroin raivoa. Jätesäkkiin asti kertyi tuhoton määrä turhaa tavaraa. Välillä eteen tuli esineitä, joihin oon ollut tietoisesti pitkään kajoamatta, koska tiedän sen katkeransuloisen nostalgiaryöpyn mitä ne mussa aiheuttavat. Muuttaminen itsessään kävi kuitenkin suht nopeasti, enkä usko että sopeutuminen vanhoihin maisemiin kestää kovinkaan kauaa. No - ei täälläkään kaikki oo tietenkään aivan samoin kuin lähtiessäni kaksi ja puoli vuotta sitten. Poissa ovat seinältä itsemurhan tehneen lapsitähden kuvat, vaatteet eivät mahdu enää kaappiin ja mäkin olen eri ihminen eri tilanteessa kuin aiemmin. Hyvältä täällä kyllä tuntuu. Ei kilju ulkona lapset eikä rapussa vinksahtanut naapuri. Lenkkireittinikin on kauniimpi ja tuoksuu mereltä.

Jos kaikki muu tuntuukin menneen putkeen tällä viikolla, sain kuitenkin myös muistutuksen siitä, että vaihtoasioiden hoitamisen suhteen ei vaan voi olla liian tarkka. Oli nimittäin näin lähellä etten missannut 2500 euron apurahaa laiskuuteni takia. Sain tiistaina muistutuksen että apurahalomake tulisi olla kuitattuna 31.5. mennessä ja toimitin paperini välittömästi vaihtotoimistoon, mutta kun mitään merkintää tai ilmoitusta hyväksynnästä ei ollut tullut vielä tähän aamuunkaan mennessä, alkoi kyllä aika pahasti ahdistaa. Myöhemmin tänään lomake oli kuitenkin merkitty kuitatuksi, joten selvisin säikähdyksellä - taas kerran, jos näin voi sanoa. Jotenkin mun aivot ei sisäistä et aika vaan menee liian nopeasti. Jos vaikka ens viikolla alottaisin ne asuntojen miettimiset, ettei tuu sitten nekin ihan yllätyksenä viikkoa ennen Japaniaan muuttoa. Rokotuksetkin olis kiva saada ruiskaistua, mut aikani terveydenhoitajalle on peruttu "sairastumissyistä" jo kahdesti. Kiitos YTHS.

Loppuun vielä muutama goodbye Kantsu -henkinen otos. Näitä voi sit ihastella jos tulee hirvee ikävä ghettoelämää.

"SOMALIA"






Hyvästi, Kannelmäki!

2 kommenttia:

  1. Mä niin tykkään noista laukuista :) Todella ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eiks! Vähän lähteny tää oma intoilu käsistä, mutta toisaalta kestävää käsityötä + käytän näitä joka päivä, joten laskettavissa hyötysijoituksiksi. :)

      Poista