keskiviikko 16. toukokuuta 2012

iloisia asioita

Kuvat kertoo enemmän! Ainakin mulla on kivempi fiilis kuin viimeksi kirjoittaessani. Sekin on jo jotain.

Näiden täyttely pitäisi sitten aloittaa!
Haha, ei oo todellista! Menin tässä pari päivää sitten katsomaan tenttien tuloksia yo:lle, ja näköjään onnistuin repäsemään femman siitä koreasta sitten kuitenkin. F-e-m-m-a-n, mitä ihmettä nyt taas?! Keskustelukurssin ja japanin femmatkin siellä koreilivat, joskin niitä osasin odottaa. Tätä en. Läppä! Mut joo, 바나나가 좋아요 - tykkään banaaneista - siinä jollekulle vähän hyödyllistä koreatietoutta, jonka jakamiseen munkin taidot riittävät.

Tää viikko on alkanut vähän jähmeästi, koska kyse on ensimmäisestä lomaviikosta eikä mulla oo mitään hajua miten tän loman nyt parhaiten käyttäisi. Totta kai ensi viikon opiskelijakonferenssi kummittelee aivan nurkan takana ja oon sitä varten jo oman opponointiosuuteni ja puolet omaan työhöni liittyvästä PowerPoint-esitelmästä tehnyt, mut on vaan perin jännä olo kun on vieläkin vähän epätietoinen kesästä, töistä ja vaihtojuttujen etenemisestäkin. Sentään käsityksiäni lopullisen päätöksen tiedottamisesta oikaistiin tässä jokin aika sitten, ja luultavasti jo ensi kuussa vaihtopaikkani on virallinen, ja tieto stipendistäkin tai sen puutteesta on saapuva tuolloin!
Pakatakin pitäisi kyllä joo, kun kahden viikon kuluttua tää Kantsu-ghetto-kämppiselämä todellakin päättyy. Ei tästä mun kotia varsinaisesti kyllä missään vaiheessa ole tullut, mutta outoa tullee olemaan. Sekä tuleva yksinäisyys että paluu lapsuudenkotiinkin, vaikka lähdöstäni tulee vasta kaksi ja puoli vuotta.

Ehkä radikaalein muutos tässä muutossa on se, että mun pitää kehitellä uusi lenkkireitti. Juoksen yleensä noin tasan kymmenen kilometriä, ja tää reitti on syntynyt mulla aika itsestään oman jaksamisen arvioinnin ja rutiinin kautta. Se ainakin on varmaa, et tulevat juoksureitit on vähän kivempia kuin nykyinen, mut oon niin kaavoihini ja rutiineihini kangistunut et kestää aikansa ennen kuin löytyy joku sopiva polku jota käppäillä. Tarkotuksena olis kuitenkin treenailla kesällä niin paljon kuin mahdollista, koska nyt keväällä oon päässyt taas kandin kirjoittamisen jälkeen kunnolla vauhtiin ja muistan joka lenkin jälkeen miten parasta juokseminen on! Vähän on tosin nyt ollut ongelmia syömisen kanssa, kun lämpötilojen nousu on vienyt ruokahalun taas melkein täysin (mulle 15 astetta on tuskanen helle, koska geenini ovat peräisin jostain Siperiasta...), ja urheilusuoritukset kärsii ku vetää pelkkiä salaatteja oli ne kuinka ruokaisia hyvänsä. Mut minkäs teet kun salaatti nyt vaan maistuu pastaa paremmin. Esim. pelkkä tän kuvan katsominen ;__;♥ Oon vähän tällanen höpsö kun fiilistelen vaan jotain rehuja ja marjoja, mut aaa pakko päästä poimimaan nokkosia, vadelmia, mustikoita ja sieniä, mikäli vaan kesällä ehdin! Vaihdossa budjettini tuskin sallii jokapäiväiset marjamätöt ja porkkananpureskelut, vaik täällä noi on ilmaisia (kun itse poimii) tai jotain euron kilo.

Rehuista vielä, että sen sijaan että olisin tietenkään aloittanut mitään pakkaamista, päätin vihdoinkin heittää parvekkeelle basilikani, joka veti ihan överiksi. Sain Indoor Garden -sisäpuutarhan joululahjaksi, ostin tammikuussa siihen basilikan, ja nyt toukokuussa se näyttää tältä. Oon sitä paitsi vielä karsinut ja käyttänyt tota niin paljon kuin vaan oon pystynyt, eli en ymmärrä miten tässä nyt näin kävi :D Musta ei kyllä viherpeukaloa saa. Joko kasvini kuolevat tai sitten tulen kasvattaneeksi vahingossa viidakon.


Nyt muillakin yrteillä on tilaa hengittää! 


Tänään mulla oli tosiaan se duunihaastattelukin, ja vaikka etukäteen ei saa eikä uskalla mitään toivoakaan, niin sen ainakin voin sanoa, että paremmin ei juuri olisi voinut mun osalta mennä! Mulla on tapana jäätyä kaiken maailman haastatteluissa, mut nyt en jäätynyt kertaakaan, tein mielestäni oikein hyvän vaikutuksen haastattelijoihini, olin reipas ja asiallinen, ja koko operaatio ylipäätään kesti vajaan vartin, ei mitään kolmen tunnin sirkustemppuja kuten erään nimeltä mainitsemattoman yrityksen haastattelukarnivaaleissa. Mutta loppu on nyt heistä kiinni, että ei auta kuin toivoa parasta! Toisaalta ilahdutti myös tieto uudesta haastattelukutsusta erääseen toiseen tehtävään, joten vaikka tuolta turpiin tulisikin, ei toivoa ole menetetty. Jos paikka irtoaa, meen pitsalle Il Duettoon. Ja tilaan tän:


Jos toi on siinä vaiheessa loppuunmyyty, meen alkuperäsellä plänillä ja tilaan nimikoidun mustan. Ennestään mulla on jo sininen ja ruskea. Silleen melko tyhmää toki havitella jotain plus sadan euron veskoja kun Tokiossa odottaa useiden satojen eurojen vuokrat ja taloudellinen tilanne vetää mielen ajoittain mustaksi, mut oon ollut tosi kiltti kuluttamisen suhteen kevään aikana niin kuin oikeastaan koko vuodenkin ja ollut ostamatta melkein mitään kosmetiikkaa, ruokaa, karkkia ja muuta pikkuturhaa lukuun ottamatta, niin kyl mä nyt yhden laukun ansaitsen sentään, hemmetti! ...ja 1200 euron läppärin, mut sen hankin joka tapauksessa ennen vaihtoa, koska vaihdon lisäksi juuri sitä varten tässä on säästelty ja piheilty koko vuosi.

Eilen sain myös vihdoin laitettua rokotusasioita eteenpäin, kun soittelin YTHS:lle ja sovin ensimmäisistä piikitysajoista. Tänään kävin hakemassa jo reseptitkin, ensi viikolla on sitten rei'ittelyn aika. Päädyin lopulta ottamaan kuin ottamaankin rokotteen Japanin aivotulehdusta varten, vaikka kyseessä onkin melko harvinainen sairaus ja rokote sitä varten erittäin tyyris (kaksi pistosta, ~130 e/kerta). Vanhempiani tyynnytelläkseni päätin et parempi kuitenkin olla ottamatta turhia ja tyhmiä riskejä, koska tarttuessaan aivotulehdus on kuitenkin hengenvaarallinen, ja jos meinaan tehdä retken esim. Kiinaan, riskit varmaan kasvaa entisestään. Rokotteeni hepatiitti A:han mulla on voimassa, mut B pitää ottaa kanssa. Sillekin on joku kaksi shottia, 50e/kappale. Ja jäykkäkouristus ja polio pitää vahvistaa vielä myös, mut ne sentään on ilmaisia! Hurraa, jotain ilmaista tässäkin maassa. Tietty nääkin turvavalmistelut on ihan turhia sitten jos se uumoiltu tsunami iskee Tokioon juuri silloin kun mä siellä majailen ja vie mut mennessään, mutta se riski on varmaan otettava.

Reseptien hakemisen jälkeen käytiin Momokan kanssa etuilemassa salaatilla ja jätskillä. Onneks Japanissa syöminen on sentään halvempaa. Täällä turvaudun aina Cityshoppariin.


Nyt kun mietin tätä alkanutta viikkoa, niin oon ollut loppujen lopuksi kiitettävän ahkera ja aikaansaava! Mut ihan sen varalta, jos sattuiskin tulemaan liian tylsää, hankin itselleni tässä viime viikolla kehittävää tekemistä, joka on ei enempää eikä vähempää kuin...



Ha! Ja sit tähän sellanen syvä huokaus. :o) On mulla kyllä Harry Potteriakin japaniksi, jos se sit on jotenkin hyväksyttävämpää matskua. On kuitenkin todettava, miten kiva on huomata kerta toisensa jälkeen, et ainakin mun kirjallinen japaniksi loruilu on oikeasti kehittynyt eteenpäin ja pystyn kirjoittamaan kohtuu pitkästikin ilman että pitää sanakirjaa tai aikaa käyttää. Et on tästä mailailusta ollut ihan konkreettistakin iloa, suosittelen harkitseville. Toivon mukaan suullinen antikin on kunnossa sitten kun sovitaan treffit Wasedassa opiskelevan japanilaisen vaihtarin kanssa, mutta tästä tapaamisesta ei olla vielä Hetan ja Nean kanssa ehditty oikein sopia, joten kesäkuulle mennee. Parastahan se kyllä olisi, jos tää tyyppi osais antaa jotain hyviä vinkkejä niin yliopiston kuin Tokio-elämänkin suhteen, mut kiva päästä juttelemaan ihan muutenkin näistä jutuista.

2 kommenttia: