keskiviikko 2. toukokuuta 2012

japanin opiskelusta, osa 2 + muuta

Opiskelu on parasta! Ulkona paistaa aurinko ja mulla on tulossa neljä tenttiä, joista kaikista on snadisti epävarma olo. Vaikka tunnustaudun ihmiseksi, joka ei osaa lomailla ainakaan pitkiä jaksoja, oon silti ilonen että viikon kuluttua saa ainakin toistaiseksi hengähtää.

Vappuaaton kunniaksi meillä oli viimeinen kielioppikoe japanin kolmoskurssista! En kyllä ihan arvostanut tota ajoitusta - piknikin alkaminen kahdeltatoista ja kokeen tekeminen kahdelta oli todella turhauttava, raastava ja häiritsevä yhdistelmä. Jo siinä vaiheessa kun olin kulauttanut lasillisen skumppaa kurkkuun, tajusin et ei välttämättä kannata ottaa yhtään enempää. :D Ei mun mielestä meidän kokeet ole koskaan mitenkään hirveän vaikeita, mutta kompastun pieniin sudenkuoppiin ja teen tyhmiä virheitä ihan normaalistikin. Jos viitosputkeni katkeaa, en ihmettele yhtään.

Japanin kielen pääaineopiskelijoita varoitellaan aina kolmannen vuoden rankkuudesta. Tälle lienee monta syytä. Yksi on tietenkin kielen meneminen entistä monimutkaisemmaksi - perusasioiden pitäisi jo olla hallussa (jos tekee aina samoja virheitä, siitä saa kyllä kuulla) ja pitäisi oppia tunnistamaan melkein samanlaisten rakenteiden välillä vallitsevia pieniä nyansseja.

Toinen syy on varmaan työmäärän lisääntyminen, josta tosin voi olla montaa mieltä. Jos kanjit on ennen aiheuttaneet tuskaa, ei helpotusta ole luvassa, sillä siinä missä sekä ekana että tokana vuonna käydään läpi noin 200-250 kanjia, kolmantena vuonna määrä lähentelee jo noin 400 merkkiä, mikä tekee ainakin syyslukukauden puolella +20 merkkiä viikossa. Eihän siinä muuten mitään, jos kirjat ja merkit olisivat samaa tasoa kuin Basic Kanji Bookin kohdalla, mutta Intermediate-tasolla tehtävät ja kanjit ei ookaan enää niin yksinkertaisia. Ei myöskään enää riitä, että tunnistaa kanjin merkityksen ja osaa lukea ja kirjoittaa sen. Kanjeja pitää osata käyttää myös sopivina yhdistelminä oikeissa konteksteissaan, mikä on kuulemma joskus natiiveillekin vähän haastavaa. Joskus valittelin tätä yhdelle japanilaiselle mailitoverilleni, joka totesi suurin piirtein että mitä väliä. Alla oleva kuva kertoo mun keskittymistasostani about kaiken. Tässä kappaleessa kanjit kytkeyty elektroniikkateemaan, ja tussilla kirjotetut asiat on niitä, joita en oo ihan tajunnut. Heh heh.


Kolmantena vuonna oletetaan, että kieli taipuu jo sen verran hyvin, että suullinen tuottaminen luonnistuu yksittäisten lauseiden sijaan pidempinä kappaleina ja monipuolisempia rakenteita käyttäen. Yksi muutos on myös ollut se, että kieliopin opetus on ollut kolmannella kurssilla täysin opiskelijoiden varassa - siinä missä ekana ja tokana vuonna saatiin kopioida kasoittain kielioppimonisteita, kolmantena vuonna systeemi on se, että kirjan kappaleet on jaettu opiskelijoiden kesken ja yksi kappale on aina kahden opiskelijan vastuulla. Loppujen lopuksi tää ei ole ollut niin vaikeaa kuin mitä voisi olettaa, koska kenenkään ei oleteta osaavan antaa täydellistä käännöstä tai kuvausta joistakin kielioppirakenteista. Kaikessa on aina vähän keskusteluvaraa.

Mun mielestä kolmoskurssi ei ole ollut niin paha kuin mitä siitä sanotaan. Toki jotkin asiat vie paljon enemmän aikaa (kuten kanjit), mutta yleisesti ottaen meininki on ollut huomattavasti rennompaa. Tehtäviä ja läksyjä on mun mielestä jopa vähemmän kuin aiemmin, eikä aikataulun kanssa ole ollut niin tarkkaa - jos jotakin on jäänyt kesken, sitten on vaan seuraavalla kerralla jatkettu siitä, mihin on jääty, vaikka aikataulu muuta sanoisikin. Ainekirjoitelmia on kolmannella kurssilla huikeat neljä kappaletta, puheita ei ollenkaan ja keskusteluakaan ei harrasteta tällä kurssilla, koska sitä varten on oma kurssinsa.

Keskustelukurssi oli ehkä se, mitä odotin paljon suuremmalla kauhulla kuin kolmoskurssia. En tiedä mikä siinä on, mut musta ei ole ollenkaan niin vaivaannuttavaa jutella oikeassa elämässä vierailla kielillä ihmisten kanssa kuin heittäytyä kuviteltuihin keskustelutilanteisiin luokkahuoneessa. Vaikka pidänkin itseäni ihan luovana ihmisenä, en vaan useimmiten keksi väkisin mitään sanottavaa ja tunnen itseni ihan älyttömän typeräksi kun pitää ottaa jotain rooleja ja keksiä keskusteluja niiden pohjalta. Monesti oon ajatellut noilla tunneilla, miten turhauttavaa on leikkiä olevansa jossain tilanteessa, joihin todennäköisesti ei joudu koskaan itse. Kaiken lisäksi kun keskustelukumppanina on suomalainen, yhtä huonosti japania osaava tyyppi, ei keskustelu tunnu ollenkaan niin motivoivalta.
Hyvä puoli tässä keskustelukurssissa on ollut se, että tenttejä on vaan kaksi kappaletta koko vuoden aikana. Puolen tunnin juttelutuokio sensein kanssa oli tietysti aika kuumottava ajatus lähtökohtaisesti, mutta jotenkin ihmeellisesti selvisin siitä ja vielä ihan kunnioitettavan hyvin - palaute oli, että jatka samaan malliin. Odotan jännityksellä, mitä maanantaina käy, kun on toisen keskustelukokeen vuoro. Mahdollisia puheenaiheita on mm. kodintekniikka, ihannekumppani ja syöpä, joista varsinkin kaksi jälkimmäistä on musta vähän turhan henkilökohtaisia aiheita.

Omalla kohdallani suurin haaste on ollut kolmannessa vuodessa asioiden kasaantuminen. Vähän hävettää myöntää, että en oo ees hirveästi jaksanut keskittyä pääaineeseeni tänä vuonna, kun oon tuskaillut niin työnhaun, kandin, vaihtojuttujen, ihmissuhdekriisieni ja toisaalta myös tästä kaikesta aiheutuvan itsetyytymättömyyteni kanssa. Silti kaikista japanin kokeista on toistaiseksi tullut se femma, vaikka pari koetta oon mennyt tekemään lukematta ollenkaan.

Asiasta toiseen - hokkaidolaiset sai tässä jo jonkin aikaa sitten tietää, että vaihtopaikka on varmistunut. Oon lievästi sanottuna kateellinen, koska meidän täytyy todennäköisesti odottaa vielä pari kuukautta tietoa paikkojen varmistumisesta ja stipendeistä. Etenkin noista stipendeistä olisi kiva kuulla, koska oon alkanut stressata todella paljon raha-asioita. Kunhan vikat tentit on ohi, alan tosissani hoitaa ainakin rokoteasioita, ehkä katsella kämppiä ja yrittää lämmitellä suhteita Japaniin päin. Oon laiminlyönyt täysin japanilaiset mailikaverini kandihässäkän yms. juttujen takia, joten vähän jännityksellä pitää katsoa, tulenko edes saamaan keneltäkään vastauksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti