torstai 12. heinäkuuta 2012

paketti

  1. tavara paperiin tm. päällykseen käärittynä tai pakattuna, tavarakäärö, pakkaus
  2. varsinkin tavaraa sisältävä postilähetys. esim. Eväspaketti. Lahjapaketti. Paketti kahvia, kahvipaketti. Panna, kääriä jotakin pakettiin. Avata paketti. Lähettää tavaraa postipakettina. Pakettien kotiinkuljetus. Ark. esim. Jalka paketissa kipsissä tai lastassa. Kuvaannollinen esim. Panna pellot pakettiin pellonvarauksesta .
  3. yhteen liittyvien asioiden kokonaisuus, nippu. esim. Laki-, eläkepaketti. Hotellin loma- ja viikonloppupaketit Stereopaketti yhtenä kokonaisuutena myytävät stereolaitteet . vrt. lomapaketti
lähde: suomisanakirja.fi

Assosioin sanan paketti mukaviin asioihin. Niin kuin lahjoihin ja pakkauksiin, joita odottaa kevyellä jännityksellä ja joiden sisältä paljastuu yleensä jotain kivaa. Kuluneiden kuukausien aikana vaihtokoordinaattoriltani saamissani sähköpostiviesteissä pakettia on viljelty viestistä toiseen, mut valitettavasti niiden merkitys on vastannut lähinnä yllä olevan sanakirjamääritelmän kolmatta vaihtoehtoa. Vaihtoon lähtijän elämässä paketti onkin kaiketi koruttomasti vain ohuehko nivaska papereita, joiden perimmäinen tehtävä on paitsi tarjota aika itsestäänselvää informaatiota, myös helpottaa vielä tulevissa byrokratian aallokoissa polskimista. Tai tammikuisen hakupaketin tapauksessa: aiheuttaa tuskastumista. Riemunkiljahduksia tai kutkuttavaa jännitystä nää setit eivät tarjoa.

Sain tänään kaksi pakettia. Toinen niistä on mulle se perinteisempi tapaus: jotain materiaalista hyvää ruskeaan pahviin kääräistynä. Sellanen paketti, joka ei mee postiluukusta sisään ja josta postipoika jättää epävarmalla vasemmalla kädellä sutaistun lapun - Teille on isokokoinen kirje. Ett stort brev väntar Er. Paketeista toinen, se joka nätisti kolahti luukusta ovimatolleni, taitaa kuitenkin olla se odotetumpi: nimittäin hyväksymispaketti Wasedasta.

Ja mitä sieltä löytyikään:

早稲田大学入学許可書 (Waseda daigaku nyuugaku kyokasho) eli Certificate of Acceptance/Admission, todiste hyväksymisestäni vaihto-oppilaaksi ajalle 21.9.2012-15.9.2013.


在留資格認定証明書 (zairyuu shikaku nintei shoumeisho), Certificate of Eligibility [for Resident Status], kankealla suomella kelpoisuustodistus pitkäaikaiseen Japanissa asusteluun. Tätä tarvitaan ainakin viisumin hankkimista varten, muuta ihmeempää käyttötarkoitusta tälle ei liene. Naama on hyvinkin sama kuin aiemmin tänne lätkäisemäni passikuvahirvitys, mut jotenkin ihmeellisesti noi oli saaneet musta vielä karseamman näköisen kuin originaalissa (ja vielä mustatukkaisen, onko tämä joku vihje?!), joten sorrun nyt sensuuriin. :-D


学生証引換票 (gakuseishou hikikae hyou), lappu jonka vastineeksi saa opiskelijan henkilökortin.


Näiden lisäksi paketissa oli tietoa näistä todistuksista, pieni tervetulotoivotus, muistutus siitä, että viisumihaku kannattaa laittaa vireille mahdollisimman pian nyt COE:n saavuttua perille sekä siitä, että nämä sertifikaatit on otettava mukaan Japaniin. COE tulee jättää passinvalvontapisteeseen Naritan lentokentälle, COA on välttämätön ulkomaalaiskortin hankkimista ja sairausvakuutuksen piiriin pääsemistä varten. Lisäksi muistutettiin jälleen kerran siitä, että passikuvia (kokoa 3.5 cm x 4.5 cm) täytyy ottaa mukaan Japaniin ainakin viisi kappaletta erinäisiä todistuksia ja kortteja varten, joita ovat mm. mainittu ulkomaalaiskortti, opiskelijakortti, salijäsenyyskortti (niin mikähän näistä nyt ei kuulu joukkoon?).

Vielä en ole kuullut mitään tarkentavaa tietoa asuntolahuoneestani, mutta muuten alkaa vaihdon alkuaskeleet olla melko hyvin selvillä. Kesäkuussa saapuneen hyväksymisilmoituksen mukana tuli, kuten jo aiemmin mainitsin, ohjelma ensimmäisille päiville ja nyt kun tietää mitä kaikkea ja milloin pitää minnekin ottaa mukaan, olo alkaa olla jo melko... hmm, valmis? Periaatteessa. Henkisen valmistautumisen nimellä kulkeva proggikseni ei ole oikein ottanut tuulta alleen, koska sitä varten tarvittaisiin jotain mitä mulla ei ole - hetki aikaa hengähtää - mutta jos mukaan ei lasketa viisumihakua ja muita vaihtoa varten tehtäviä hankintoja (muuntaja, läppäri! jne.), voisi käytännön asioiden hoitaminen Suomen päässä olla tässä. :)

Viikonloppuna tuli nähtyä pitkästä aikaa opiskelukavereita isommalla joukolla. Vaikka viini on juoma, joka saa aikaan paljon mielenkiintoisempiakin keskustelunaiheita kuin opiskelu (mitenkään pääaineittemme kiinnostavuutta väheksymättä), on fakta että näissä piireissä tulee paljonkin puhuttua tulevaisuuden näkymistään, Itä-Aasiaan liittyvistä kiinnostuksenkohteistaan, vaihtoasioista, töistä ja kanssaopiskelijoista. Näin kesällä pääsykoetulosten tultua julki alkaa uusista opiskelijoista spekulointi vuosi toisensa jälkeen, enkä oo ainoa jolla on varsinkin uusien japanin opiskelijoiden suhteen aina vähän ennakkoluuloja.

Jos joku ulkopuolinen kysyy multa, mitä opiskelen, vastaan yleensä virallisesti ja ympäripyöreästi Itä-Aasian tutkimusta. Osaksi tämä johtuu ihan siitä, että virallisesti opintoihini kuuluu muutakin kuin Japaniin kuuluvia kursseja varsinkin nyt kun oon tehnyt aluevaltausta Korean suuntaan (ikään kuin se helpottaisi uskottavuuttani yhtään), mutta on siinä jotain muutakin. En tiedä mikä siinä on että vielä kolmen vuoden jälkeen, tätä alaa ja kanssaopiskelijoita kohtaan ennen yliopistolle tuloa vallinneiden ennakkoluulojen melko hyvin karistua, mua edelleen vähän hävettää sanoa opiskelevani japania. Ehkä omat mielikuvani (niin posiitiviset ja negatiiviset) ovat niin vahvoja, että vallan unohdan että moni ei oikeastaan tiedä Japanista mitään tai omista mielipidettä siitä suuntaan tai toiseen. 2000-luvun Japani-villityskin on jo taittunut mun mielestäni aika pitkälti, tai ehkä se vaan tuntuu siltä nyt kun enää ei ole itse teini, ei vietä aikaa teinien kanssa eikä tiedä mikä näiden suosiossa on ja mikä ei - niin ja katselee itse maata muutenkin vähän eri näkökulmasta opintojensa luonteen vuoksi.

Jos palataan niihin mun ennen opintojani vallineisiin ennakkokäsityksiini tulevista kanssaopiskelijoistani, niin myönnän että vähän jänskätti. Koska Japaniin liittyy jollain tavalla niin äärimmäisiä ilmiöitä, hartain toiveeni oli, että joukossa olisi edes vähän ns. normaaleja ihmisiä, ihmisiä joihin voisi samastua ja jotka nyt sattuu olemaan kiinnostuneita tästä alasta ilman että se on koko elämän pyhä sisältö. Tämä toiveeni toteutui. Itä-Aasiasta, sen maista ja kulttuureista voi kiinnostua monilla eri tavoin, ja kun kyseessä on niinkin ristiriitaisia tunteita herättävä maa kuin Japani, on ihan tervettä, ettei ota kaikkea siihen liittyvää kuolemanvakavasti.

Täytyy silti sanoa, että kysymystä "mikä susta tulee isona" paljon vaikeampi on se, miksi japania opiskelen. Ja varsinkin kun tämä kysymys tulee kanssaopiskelijalta, jolla ei välttämättä ole myöskään selvää vastausta takataskussaan. Mun mielestä ei ole niinkään merkittävää se, onko näille opinnoille ollut jotain suurta lähtölaukausta, vaan tulevaisuus ja se, että opinnot tuntuvat motivoivilta vielä vuosien jälkeenkin. Se, mikä kiinnostaa ja motivoi, vaihtelee meidän opiskelijoiden välillä suuresti. Joku on kiinnostunut klassisesta japanista ja vanhan Japanin historiasta, joku uskonnoista, joku politiikasta ja taloudesta, joku populäärikulttuurin eri sfääreistä, joku kielestä (hep!), joku yhteiskunnasta ja kulttuurista yleisesti (hep!), joku haluaa ihanan nappisilmän kanssa naimisiin. Näiden kiinnostuksen kohteiden arvottaminen opiskelijoiden keskuudessa on aika yleistä. Voin omalla kohallani myöntää, että sikäläisen pop-musiikin ja rotannaamaisten talenttien ylimenevään fanittamiseen suhtaudun äärimmäisen huvittuneesti, mut toisaalta paskantärkeä politiikasta ja yhteiskunnasta päteminenkin menee omalla kohdallani yli hilseen. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että pop-musiikista kiinnostuneet ovat kaikki yksinkertaisia ääliöitä tai muka-ylevämmistä tieteenaloista kiinnostuneet ylimielisiä mulkvisteja. Ehkäpä tää oman alan tarkastelu on sisältäpäin vähän tällaista, vaikka voisin kuvitella ettei esimerkiksi germaanisen filologian opiskelijat naureskele yhtä avoimesti toisten Saksa-aiheisille intohimoille kuin japanistit kanssaopiskelijoilleen.

Toisaalta oon tosi kateellinen niille, jotka on innostuneita esim. vaikka siitä pop-kulttuurista ja kuluttaa ahkerasti draamasarjoja, musiikkia ja sarjakuvia niin suurella tahdilla, että sivustakatsojakin hengästyy. Haluaisin tykätä draamoista jne., mutta en tykkää koska romantiikka plaah japanilainen huumori yök. Koska vapaa-ajan sitomista opintoihin parempaa kielitaidon kehityskeinoa ei oo! On vaan fakta, että meidänkin nyt hajonneessa ryhmässä vahvimpia on ne, joilla on jotain Japani-taustaa esim. lukiovaihdon kautta tai harrastuneisuutta jollain tavoin, heikoimpia ne, jotka vaan pänttää kurssikirjoja. Usein saan kuulla, että dominointini japanissa on pelkkää onnea geenilotossa, jossa mua on palkittu hyvällä muistilla, mut nää ihmiset unohtaa tyystin taustani ja sen, että mun opiskelutyylini on myös hyvin erilainen kuin niillä. En mä opi mitään pänttäämällä lyhyen ajan sisään paljon tietoa tai muista asioita, jos heitän opiskelut täysin sivuun kuukausien loman ajaksi.

Mistä tulikin mieleen: pääsin viime viikolla duunissa loppuun Kenja no ishin (賢者の石 eli Viisasten kivi) kanssa ja hankin seuraavat velhotarinat heti käpäliini vain saadakseni selville, et japaninkielinen äänikirja on tehty vaan kahdesta ensimmäisestä osasta. Just mun tuuria - heti kun saan itseni innostumaan jostain, ei sitä iloa kauaa kestä. Pallotteluni taikamaailman ja kanjikirjan kanssa ovat täydentäneet sanastoani taas sanoilla, joiden hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä: tiedän nyt miten sanotaan 'näkymättömyysviitta' (透明マント, toumei manto), 'höyryveturi' (蒸気機関車, jouki kikansha), 'joka maun rae' (百味ビーンズ, hyakumi biinzu), tasapainoaisti (平衡感覚, heikou kankaku), 'typpilannoite' (窒素肥料, chisso hiryou), 'lisääntymisaika' (繁殖期, hanshokuki) tai 'elämän eliksiiri' (命の水, inochi no mizu). Tiedän myös miten kuollaan tukehtumalla (窒息死する, chissokushi suru) tai oksennetaan verta (吐血する, toketsu suru). Siitä vaan pohtimaan, kummasta lähteestä mitkäkin sanat ovat peräisin.

Lisäsin tonne oikealle parin opiskelijatoverini vaihtoblogit, jotka tarjoavat taatusti mielenkiintoisia ja erilaisia Japani-näkemyksiä ja kokemuksia kuin nämä omani, onhan kyseessä eri kaupungit ja monin eri tavoin Japania ihmettelevät ihmiset. Lisään linkkejä sitä mukaa jos ja kun muutkin tuntemani Itä-Aasia -vaihtarit aktivoituvat bloggaamisessa. Toivottavasti ette Johannes ja Kaisa pane pahaksenne! :)

2 kommenttia:

  1. Moi Emma! Päädyin facebookin kautta sun blogia seuraamaan, oot selkeesti päässy hyvään bloggausvauhtiin, toivottavasti jaksat pitää sitä yllä Japanissakin, toisin kuin allekirjoittanut. :P

    Pakko sanoa noista "Mikä sinusta tulee isona?" ja "Miksi opiskelet japania?" -kysymyksistä, että ei se niihin vastaaminen täälläkään lopu. Varsinkin tuo jälkimmäinen, plus "Miksi päätit tulla japaniin vaihtoon?" "Ai miksi Japani on mielenkiintoinen?" jne. on sellasia joihin on joutunut vastaamaan aika monen monta kertaa. Tarpeeks monta kertaa kun niihin vastaa, on välillä itsekin joutunut kyseenalaistamaan ja miettimään et mitähän ihmettä mä tätä kieltä ees opiskelen.

    Mut tsemppiä vaihtoon! :)

    -Salla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kylhän tässä itekin kovasti toivois että tahti pysyis sitten vaihdossakin, mutta mitä olen vaihtoblogeja yleisesti ottaen seurannut niin näyttäis pitkälti siltä, et mitä vilkkaampi vaihtarielämä, sitä vähemmän päivityksiä. Mikä vaikka sun ja Sonjan kohdalla on vallan hyvä merkki, mut sanon silti että oon tosi kiitollinen siitäkin mitä ootte ehtineet kirjoittaa - vähän saanut esimakua tulevasta, vaikka vuotavan katon kanssa mun toivottavasti ei tarvitse asuntolassa painiskellakaan. :)

      Noi kysymykset on kyllä sellaisia, että niistä tuskin pääsee koskaan eroon. Tavallaan en koe niitä häiritsevinä, jos ei odoteta jotain apteekin hyllyltä -tyylistä napakkaa vastausta (mitä mulla ei ole) vaan annetaan mahdollisuus avata ja pohjustaa vähän ts. vastata vähän kierrellen. Sillon ne toimii parhaimmillaan kivana aasinsiltana muille keskusteluille.
      Tavallaan näkisin ton omien opintojen kyseenalaistamisen ja pohtimisenkin ihan positiivisena ja hyödyllisenä asiana, ilman että sen täytyy tarkoittaa sitä että on väärällä alalla. :)

      Mut kiitti tsempeistä, ja nauti vielä parista viimeisestä viikostas! Luultavasti mekin törmätään jossain kohtaa tässä kesän lopussa, joten voitte varautua sit mun kysymyksiin. ^^

      Poista