tiistai 4. syyskuuta 2012

aivokuolleet, hikiset terveiset Tokiosta

Heipä hei ja lässynlää Shinjukun sykkeestä. Tiedossa nyt sekavaa ja sitäkin sekavampaa tekstiä ja rumia kuvia, koska (jos pilkkimistä ei lasketa) nukuin viimeksi su-ma välisenä yönä. Ja nyt on tiistai-ilta. Kuuma, hikinen, seisova, hivenen ukostava tiistai-ilta. Kombotaan jetlagin, hämmästyksen, puolivillaisesti hoidetun ravitsemisen ja nesteytyksen sekä toki puhtaan järkytyksen kanssa. Kyllä, juuri sitä sekavaa itseään. :D

Ennen lähtöäni mua varotettiin, että tuun kuolemaan tähän kuumuuteen, mut päätin silti uhmata järkeä ja pukeutua lähtöpäivänä a) takkiin (koska kohtahan syksy jo tulee!) b) kahteen neuletakkiin (koska vähemmän painoa laukuille öhöhöö - ja silti otin kymmenen kiloa lisämatkatavaroita) c) housuihin (puristaa, kiristää, hiostaa epämiellyttävistä paikoista) d) yhdeksän sentin korkoihin (ihan kuin en olisi muutenkin päätä pidempi kuin paikalliset) ja kruunata viehättävän olemukseni vyön napakalla otteella.

Tavaraa tosiaan lappasin mukaan aika paljon, reilun neljän kilon käsilaukkuni lisäksi noin 33 kiloa ruumakamaa. Lisälaukkuun tungin lähinnä vaatteita, muuten eniten tilaa vei tuliaiset ja päivittäishygieniaromppeet. Voi olla, että tollasen roinan kuljettaminen voi jonkun mielestä olla täysin kaistapäistä, mut nyt oon ainakin ihan vilpittömän kiitollinen siitä, että päätin olla tunkematta puhdistusaineitani mihinkään matkakokoisiin purtiloihin tilan säästämiseksi. Nää tulee kuitenkin ennen pitkään käytettyä loppuun, ja esim. tänään oon ollut niin järjetön zombi, ettei musta olisi ollut EDES tällasten pikkujuttujen shoppailijaksi - naamani pesijäksi kylläkin. Hyvä kun oon saanut itelleni edes pikkupurtavaa ostettua.

Lentokentällä hankin viimeiset tuliaiset ja menin haistelemaan vähän etukäteistunnelmia portille, jossa oli jäätävä lauma japanilaisia odottamassa kyytiä kotiin.


Itse lento sujui ihan jees. Maha meni lentokoneruoan, jännityksen, kahvin ja kireiden housujen yhdistelmästä vähän hämilleen enkä saanut unta melkein yhtään, mut suht ajoissa oltiin mestoilla eikä Tokion päässäkään tullut minkäänlaisia ongelmia. Nyt naurattaakin jälkikäteen se, miten paljon jaksoin stressata esim. siitä henkilökortin hankkimisesta: virkailijajäbä ei kysynyt multa kysymystäkään eikä mun tilanteen yhteydessä napattu hikinaamakuva päätynyt koristamaan korttiani, jonka sain heti samantien käpäliini. E-pilleritkään eivät kiinnostaneet tullia pätkääkään, kun vaan ilmoitti ettei mitään tullattavaa ole. Onneks en menny turhaan hankkimaan yakkan shoumeita!



Tulliselvittämättömyyden jälkeen ovet avautuivat aulaan, ja ketkäpä muut siellä odottikaan kuin Wasedan pick-up servicen avustajat! Vaikka oon aika lailla ruikuttanut asuntolan hinnasta ja maksa sitä maksa tätä -meiningistä, täytyy tästä palvelusta antaa täydet pisteet. Olin niin kuollut lennon jälkeen (tai en olis ollut ellei tää ilmasto ois yhtä kuin kuuma, nihkeä sauna), että pakko olla tyytyväinen, kun viedään suunnilleen kädestä pitäen kotiin ihan ilmaiseksi. Ainoaksi lisästressin aiheuttajaksi vois mainita muut vaihtarit käsittämättömällä innollaan käydä kiihkeä keskustelua japaniksi. Oon ehkä yrmy ja tyly ämmä nyt joidenkin silmissä, mut jos oma ajatus menee suurin piirtein lajia "suihkuun-nukkumaan-ruokaa-heti-mulle-nyt", en vaan pysty heittämään mitään small talkia. Uskon että sille japanille löytyy aikaa ja tilaa kehittyä muutenkin kuin väkisinväännettyjen vaihtarikeskustelujen kautta. ;P Suurin osa onneks puhu mieluummin englantia tässä vaiheessa muille vaihtareille - Wasedan-avustajien kanssa läppää oli ihan kiva heittää japaniksi. Mun kotimaani ja siellä ennen lähtöä vallinneen lämpötilan tultua ilmi sain aika lailla ymmärtäviä katseita: vaikka atsui (kuuma) on ollut tässä ihan kaikkien huulilla, on pakko sanoo että mun kohdalla tähän mennee eniten aikaa tottua. Onneks mun dormihuoneessa on ilmastointilaite, eakon, joka pelittää vallan mukavasti ilman että mun tarvitsee lisäkulujen pelossa välittää käyttörajoituksista. Sitä paitsi eakonin hurina peittää kivasti myös kaskaiden moottorisahakonserttia muistuttavan metelin. Heitin taannoin läppää, et vois salakuljettaa noita mukaan Suomeen, mut tän päivän jälkeen oon sitä mieltä et ei ees vitsillä.



Dormille saavuttuani päätin rynnätä suihkuun ja asettua joten kuten aloilleni. Sit lähdettiin Hetan kanssa paikantamaan huomisen orientaation mesta, ja oon aikamoisen ylpeä että osasin ihan ongelmitta löytää sopimallemme kohtauspaikalle - mulla kun ei toimi täällä puhelin enkä tiedä milloin saan prepaidin hankittua, joten oli pakko sopia aika, jonka jälkeen lähtisimme omille teillemme, mikäli ei satuttais toisiamme löytämään. Onnistuttiin myös orientaatiopaikan haeskelussa, joten huomisaamulle jää heti vähemmän stressiä. Yllä olevassa kuvassa vähän mun iltapalaa - ehkä avaudun myöhemmin siitä, että Japani tuntuu ainakin nyt aluksi ihan oikeasti hiton vaikealta paikalta vegelle, mut toivon ja uskon (sen verran kun jaksoin ristisilmilläni lukea) ettei noissa oo mitään sellaista mitä ehdottomasti vältän (raadot). Mikään ei ollu kauheen hyvää eikä ees terveellistä. Haussa onkin seuraavien päivien aikana ainakin isompi ruokakauppa ;)

Juttua riittäis jo nyt vaikka kuinka, mut pakko mennä tutimaan. Huomenna orientaatio 9.30 ja mulla univelkaa vaikka muille jakaa. Dormista tulee kuvaa jahka laitan kamat siististi paikoilleen, mut kerrottakoon kuitenkin, et tärkein eli netti löytyy. Eikä maksa mitään. Kai.

5 kommenttia:

  1. vau! mä oon sun ensimmäisen japanipostin eka kommentoija. jee! jännältä kuulostaa, ihana lukea sun juttuja. nuku hyvin ja tsemiä huomiselle!

    <3 <3

    /mirva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää on! ^-^ Unta oisin voinu paremminkin saada mut ehkä tänään, ehkä tänään! Ehkä joskus ehdin heittää pidempääkin mailia asioista joista en kehtaa tänne kirjottaa niin suoraan lolloti lol

      Poista
  2. Hyvä kuulla, että matka sujui ihan hyvin väsymyksestä huolimatta! Jännityksellä lisää postauksia odotellen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää postauksia tulee heti kun saan pienen hengähdystauon, tää alku näyttää aika hektiseltä kaikkine orientaatioineen, get-to-gethereineen ja alkuun pääsemisineen - oon hengannu tänään kotona ehkä tunnin. En ees tiedä mistä kirjottelun alottais. :D mut malttia.

      Poista
  3. No ymmärrän kyllä ihan täysin, että ei sitä jatkuvaan jaksa blogiin olla kirjoittelemassa. Varmasti riittää häslinkiä ja kaikkea uutta niin paljon koko ajan! Mutta tekstejäsi on aina mielenkiintoista lukea:)

    VastaaPoista