maanantai 3. syyskuuta 2012

旅立ち

Vähän on tällainen fiilis. なんか寂しい...T_T


Ai niin. Lisämaustetta lähtöpaniikkiin tarjosi perjantainen puhelu Japanista. Jep. Erosin aiemmin viime viikolla Amnestystä oltuani kuukausilahjoittajana nelisen vuotta, koska pienikin summa tuntuu tällä hetkellä suurelta ja eroamishomma oli tehty helpoksi. Hieroin tyyliin vielä unihiekkaa silmistäni, kun puhelin soi, ja olin satavarma et nyt ne soittelee tivatakseen miksi erosin. Sit katoin sitä numeroa. +81. Suuntanumero. Pikainen googletus. Japanista. Eissaatana. Vedin syvään henkeä, ehkä ne puhuu englantia?!, mut niin se vaan oli että sieltä toisesta päästä vastasi iloinen korkea naisääni japaniksi. En oo puhunut japania ollenkaan neljään kuukauteen, joten vähän karun kuvan saatoin antaa itsestäni. Loppua kohden alko jo joten kuten sujua ja keigo-fraasejakin runttasin parhaani mukaan messiin, mut pientä takapakkia otettiin kyl nyt tän japani-itsetunnon kanssa. Puhelimessa puhuminen on muutenkin ihan kamalaa, mutta vieraat kielet on kaikkein pahimpia. Poskille nousee vieläkin vieno puna kun ajattelen yhtä keväistä puhelimessa käytyä työhaastatteluani.

Eipä ne sit kuitenkaan muuta halunnu tietää kuin että milloin tulen, millä lennolla tulen, milloin lähden Suomesta ja että tulenko jotakin reittiä. Olin kyllä merkinnyt nää aiemmin mainitsemaani lomakkeeseen mielestäni ihan selkeästi, mut jostain syystä tyyppi, jonka kanssa puhuin, oli siinä käsityksessä että tulisin Japaniin 10.9. Ööö.

Aamutoimet ja viime hetken pakkailut ovat ohjelmani seuraavien tuntien ajan, sit lähden lentokentän kuplivaan humuun (kyllähän tää olokin on aika poreileva). Toivon mukaan seuraava päivitykseni on riistohintaisesta dormikopperostani! Ylimääräiseltä säädöltä välttyminen oliskin jo liikaa pyydetty, sillä heti maahan laskeuduttuani mua tullaan henkilökortin hankkimisen yhteydessä sekä kuvaamaan henkilökorttia varten että haastattelemaan lyhyesti. Oon tuntenut oloni aika lailla zombiksi tässä nää viimeiset päivät (unettomuutta, darraa, stressiä, lisää unettomuutta plus nälättömyyttä ja nälkää epäsopivassa suhteessa) joten on pikkasen häiritsevä ajatus, että multa odotetaan mitään järkevää puhetta lentoni jälkeen. Lento kun lähtee viiden maissa, kestää vajaat 10 tuntia ja on perillä Japanin aikaa 8.55. Siinä menettää aika monta potentiaalista unituntia.

Vi hörs! <3

5 kommenttia:

  1. Moi, odotan kovasti sun ensifiiliksiä Japanista.
    Toivottavasti lentomatka meni hyvin.

    t.mirva

    VastaaPoista