maanantai 24. syyskuuta 2012

猫カフェ行った!! ♡

Kävin kisukahvilassa.

Sunnuntainen Tokio näytteli parhaita puoliaan kaatamalla niskaan jääkylmää vettä. Lauantaisen opiskeluyrityksen mentyä pipariksi olisi ollut luontevaa hipsiä seuraavana päivänä kirjastoon korjaamaan vahinko, mut päätettiinkin Hetan kanssa lähteä sen sijaan kissoja paijaamaan. Kissakahvila on just niitä juttuja, joita oon halunnut aina päästä Japanissa kokemaan (ns. hitot minä temppeleistä), ja paikaksi valikoitui Shinjukussa sijaitseva 猫カフェきゃりこ (Neko kafe kyariko - vai Calicoksiko tota pitäisi kutsua...), jonka asukkaisiin voi tutustua etukäteen kahvilan nettisivuilla!

Homma menee näin: vastaanottohenkilö kertoo säännöt ja antaa kävijäkortin, josta selviää sisääntuloaika. Kengät riisutaan, laitetaan (maksuttomaan) lukolliseen kaappiin ja vaihdetaan sisätohveleihin. Kädet pestään ja desinfioidaan. Vastaanottohenkilö avaa oven varsinaisen kahvilan puolelle, jossa kisut tepastelevat vapaana, ja täällä voi sitten viettää aikaa oman budjettinsa ja tarpeensa mukaisesti lähtien 1000 jenistä per tunti - meidän visiittimme tosin kohdistuessa sunnuntaille  viikonloppulisää tuli 200 jenin verran. Kaulassa roikkuvaa kävijäkorttia tarvitaan kahvilasta poistuttaessa, ja se, kuinka kauan paikassa hengailee ja lopulta huvista maksaa on omalla vastuulla. Jokainen ylimääräinen kymmenminuuttinen tekee 150 jeniä lisää, mutta jos mielii paijailla kisuja peräti kolme tuntia, saa luonnollisesti paljousalennusta (arkena 2000 yen, viikonloppuna 2400). Maksimitaksa on 2500/3000 jeniä, jolloin kisuja saa fiilistellä niin kauan kuin huvittaa. Tässä kahvilassa oli kaksi kerrosta, joista alemmasta sai ostettua syötävää ja juotavaa (bisseäkin tarjolla lol) sekä itselle että misuille.

Sääntöjä ei ole paljon, ja ne kaikki ovat ihan loogisia. Kissoja ei saa itse mennä ottamaan syliin tai mennä häiritsemään niitä niiden nukkuessa. Paijailla ja leikkiä saa, kuvienkin ottaminen on täysin ok kunhan ei salamaa käytä. Yksityiskohtaisesti en kaikkea muista, mutta terve järki ja kevytkin kissatuntemus riittää (mikä lienee osasyy siihen että kyseiseen mestaan ei päästetä edes lukioikäisiä tai ainakaan sitä nuorempia, en muista ihan kummin päin meni!). Asiakkaat olivatkin tosi rauhallista ja fiksuntuntuista porukkaa, ja tuli taas vahvana tunne, et tällanen konsepti ei vaan toimisi muualla kuin Japanissa.

No oliks kivaa sitte? No kyl! Vähän onnistui kyllä lievittämään kissaikävää, kun 50 kattia pyöri ympärillä. Skottikuume pääs taas äitymään aika pahaksi, sillä (ei mitenkään yllättäen) skottilaisia luppakorvia tuolla oli ainakin viisi. ;___; Riistanvärinen somalikisu oli niin ikään näteimpiä mitä oon nähnyt. Sen sijaan munchkin aiheuttaa mussa aina rotuna vähän pahaa mieltä, koska korkeita paikkoja rakastaville kissoille lyhyet jalat on vaan niin luonnotonta shaibaa ettei vaan pysty hyväksymään - eikä oo ees tervettä. Nää ns. mäyräkoirakissatkin vaikutti kuitenkin vallan onnellisilta ja tyytyväisiltä (ja yllättävän ketteriltä), mikä nyt kuitenkin on ehkä se pääasia. Kissoille oli myös runsaasti paikkoja mennä piiloon halutessaan, joten ei nää ihan vastentahtoisesti tuolla oo ihmisten rapsutettavina.

Ikävintä oli ajan eteneminen liian nopeasti! Tunti kissalassa tuntui menevän hetkessä, mut päätettiin olla säästeliäitä, lähteä ajoissa ja tulla joskus myöhemmin uudestaan. Ja mehän mennään uudestaan, sillä saatiin maksettaessa ja ulos kirjauduttaessa molemmat käteen lipukkeet, joilla saa seuraavalla visiitillä ilmaisen juoman.

Muistin tietenkin kameran. Keltaisuuden poistaminen oli urakka, pahoittelut laaduttomuudesta.



Ihku abessinialainen!
Bengali.
Bombay-kissa (musta) oli kuulemma vasta muuttanut taloon ja tyyppi ärhentelikin toisille vähän väliä.
Norski :3
Skotti!


Pallonaamakerho miu miu
Maine Coonit oli kokonsa puolesta aika järkäleitä muihin kisuihin verrattuna.
Tän ocicatin nimi tais olla Karin, mut ite kutsuin tätä Nipsuksi olemuksensa takia. Ihana!


Lisää tietoa kahvilan asukkaista.
Jos yrittäisin laittaa hassuja hattuja meidän kissoille,
lopputulos ei olisi tämä.
Ragdoll <3
Halloween-överit näkyy kissakahvilassa asti - sitä ei pääse pakoon minnekään.




Maailman epämukavin nukkuma-asento?! Skotit <3

5 kommenttia:

  1. Ihana kissakahvila.. Kiitos että näytit kuvat millainen kissakahvila on. =) Mukavaa viikkoa!! :))

    VastaaPoista
  2. ME DIES!!!! EMMAAA, mäki haluun! Ooon niiiiin kade (lol)
    Mun ainut viimeaikainen kissamuisto on työpaikan lähellä "ikkunassa" asuva kissa jota "paijailen" lasin läpi kun meen lounastauolla kauppaan. No se kisu oli niin fiiliksissä musta että viime kerralla se putosi (!) ikkunalaudalta viltteineen kun se rupes siinä (edelleen lasin läpi) kellimään. moi. voi raukkaa mutta ISOT naurut tuli :D
    kun oiski saanu sen videolle...

    <3 <3

    /mirva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, must tuntuu et kaikki mun (potentiaaliset) vieraat haluu kissakahvilaan :--D Mikäs siinä!

      Kuulostaa aika manumaiselta tyypiltä. Mä nään täällä kissoja jatkuvasti kaduilla, mut toi oli läheisin kontaktini niihin vähään aikaan. ^_^

      Poista
  3. joo, ja kato mää voin mennä vannin kaa kahestaan sitte ^^
    mut saat sä mukaan tulla! mirva menee japaniin paijaamaan kissoja...

    näin sen kisun tänäänkin mut se mökötti eikä kiinnittanyt muhun mitään huomiota, tyypillistä :D

    VastaaPoista