perjantai 28. syyskuuta 2012

koulu alkoi!

Sinne meni mun yli kolmen viikon lomani. Orientaatioviikko pyörähti tänään käyntiin, ja kävin kiusaamassa itseäni istumalla peräti kuuden kurssin johdantoluennolla, vaikka vain kahdelle niistä olin rekisteröitynyt. Orientaatioviikolla on ideana se, että jokaisen kurssin johdanto on vajaa puolet oikean oppitunnin (1,5 h) pituudesta, ja tämän noin 40 minuutin jälkeen voi mennä tsekkaamaan toisen samassa periodissa olevan kurssin johdannon. Periodeja on 7, 1. periodin tarkoittaessa ajankohtaa 09.00-10.30, 2. periodin ollessa 10.40-12.10 ja 3. periodin viitatessa aikaan 13.00-14.30 ja niin edelleen.

Vaikka kursseille ei olisi rekisteröitynytkään, tarjoaa orientaatioviikko mahdollisuuden kurkistaa rekisteröimättömien kurssien sisältöön ja tehdä muutoksia kurssivalintoihinsa. Idea kuulostaa vallan briljantilta, sillä etenkin itselleen sopivantasoisten kurssien valinta pelkkien sisältökuvausten perusteella on täällä aika haastavaa. Tässä systeemissä tosin on muutama mutta: ehdottomasti haluamiensa kurssien valitseminen on suositeltavaa heti ensimmäisessä rekisteröintivaiheessa, sillä jos kurssi täyttyy silloin, ei toisessa ja kolmannessa rekkausvaiheessa enää mitenkään pysty änkemään itseään mukaan, ellei joku kurssille päässyt päätä dropata itseään pois. Toinen ärsyttävä asia on se, että kursseja ei voi valita enempää kuin 14 creditin edestä 13 creditin läpäisyn ollessa meille ehdoton minimi, eikä päällekäin menevien kurssien valinta ole edes teoriassa mahdollista. Kolmantena mainittakoon se, ettei kursseja voi dropata kuin vasta kolmannessa rekkausvaiheessa. Toisin sanoen jos tekee mogan ja ottaa kurssin, joka vaikuttaakin orientaation johdannon perusteella kököltä, ja haluaisikin ottaa samassa periodissa olevan toisen kurssin, joutuu venailemaan kolmanteen rekkausvaiheeseen, jolloin voi alkaa kurssejaan pudotella. Neljäntenä huomiona sanottakoon, että oikeat luennot alkavat osittain jo ensi viikolla, joten en oo ihan perillä siitä, mitä pitäisi tehdä jos on käynyt viimeksi mainitulla tavalla eikä ole varma, voiko edes päästä tuolle toiselle kurssille. Molemmille tunneille osallistuminen samanaikaisesti kun on aika mahdotonta, plus japanilaiseen tapaan läsnäolopakko on sananmukaisesti läsnäolopakko.

Sopivien kurssien valintaa helpottaakseen oli kunkin meistä tehtävä J-CAT -koe, netissä tehtävä japanin kielen tasotesti. Mulla tää kyseinen koe meni vähän penkin alle, ja vaikka inhoon tällasta epäonnistumisensa selittelyä teknisillä syillä, oon silti vähän kelaillut oliko nettini kaatumisella kolmesti alisuoriutumiseeni mitään vaikutusta. Jouduin nimittäin sulkemaan koeikkunan joka kerta kaatumisen takia vaikka muistaakseni ohjeissa sanottiin että koetta ei saa pistää poikki kesken kaiken. Näennäisesti testi jatkui kuitenkin siitä mihin jäinkin, mut kevyesti epäilyttää. Joka tapauksessa räpiköin tasolle 5, alimman tason ollessa 1 ja korkeimman 8. Toivon mukaan keväällä olis sit edistyny sen verran, et rohkenis ottaa 7-8 tason juttuja ja ehkä myös kattelee natiiveille tarkoitettuja kursseja. Tää jälkimmäinen ei oo missään nimessä mikään tavoite, mut jos musta on tarkoitus japanin kielen asiantuntija (....lol) tulla, olisi tää aika ainutlaatuisen hyvä kokemus.

Toisin kuin aika monessa yliopistossa, ei täällä Wasedassa toi testitulos ole mikään pyhä ja sitova tuomio. Testitulos näkyy vain itselle, eikä kukaan muu tule sitä mistään näkemään. Koska testin luonne on myös vähän sellanen, että feilaaminen on tehty tosi helpoksi (kokeessa oli mm. järjettömällä vauhdilla taustalla tikittävä kello - joskus en vaan ehtinyt vastata mihinkään), on oman taitonsa arvioiminen myös omalla vastuulla: vaikka kokeesta olisi saanut kolmosen, ei mikään estä menemästä vaikka tasolle viisi, jos sinne tuntee kuuluvansa. Varovaisuuteen tosin kehotetaan, sillä kursseista on tarkoitus päästä läpi, ja jos sattuu ottamaan ihan liian vaikeita kursseja, on tää läpipääsy sitten uhattuna.

Hetan kannustuksen ja oman arviointini perusteella päädyin ottamaan kursseja pääosin 5-7 tasoilta. Tällaset kurssit otin ja sain rekisteröityä - saas nähdä lähteekö noista vaihtoon mitään. Yhden oon droppaamassa pois joka tapauksessa, sillä valitsin tarkoituksella 14 credittiä 13 sijaan saadakseni mahdollisimman monta mieluista kurssia heti ensimmäisessä rekkausvaiheessa:

総合日本語5 - Intensive Japanese 5

メール・手紙を書こう5-7 - Writing Correspondence: Letters and Emails 5-7

時事問題で学ぶ日本語5-7 - Learning Japanese through Current News Topics 5-7

自分の意見を発表し、書く5-6 - Expressing your Opinion: Speaking and Writing 5-6

ボキャブラリー・ビルディング5-6- Vocabulary Building 5-6

漢字のいま-8 - Kanji in the Contemporary World 6-8

ロールプレイによる話し方5 - Conversation through Role Plays 5

声に出して学ぶ日本語5-8 - Let’s Learn Japanese: Reading out Loud 5-8

慣用句(イディオム)を学ぼう。5-7 - Japanese Idioms 5-7

日本語の癖5-6 - Natural Expressions in Japanese 5-6

宮崎駿アニメで学ぶ日本語5 - Learning Japanese by Hayao Miyazaki Animation 5

日本語で語る「自分」5-6 - Describe Yourself in Japanese 5-6


Aika paljon höpölöpöä tulin nyt tohon alustavaan settiin ängenneeksi, mikä nyt vähän tässä vaiheessa mietityttää. Intensiivikurssin kanssa oon vielä kahden vaiheilla, et ottaako toi vitonen vai kiilatako suoraan kutoselle. Molemmilla kursseilla on käytössä sama kirja, mutta vitosella alkupuoli ja kutosella loput. Kirjan perusteella sisällössä on paljonkin kertausta, mut toisaalta ajattelen sen tekevän ihan hyvää. Intensiivikurssi on kuitenkin (mulle itselleni) se tärkein kurssi, joten ois ehkä vähän tyhmää mennä sen kohdalla siitä, mistä aita on matalin. Eipä auta muu kuin tsekata ko. kurssin anti maanantaina ja yrittää vertailla sitä kutostason kanssa.

Kanjikurssilla otin tokavaikeimman tason sen perusteella, et osaan kirjoittaa tässä vaiheessa noin 1300 kanjia ja lukea huomattavasti enemmän. Tämänkin kohdalla toiminen kuitenkin niin, et käyn varmuuden vuoksi tsekkaamassa vieläkin korkeamman tason, koska kanjien kohdalla jos missä haluan päästä eteenpäin tulevia haasteita ajatellen - mikään ei oo turhauttavampaa kuin lukea tieteellistä tekstiä ja joutua tarkistamaan joka kymmenennen sanan sen vuoksi, ettei osaa lukea sitä, voi kokemusta kyllä on.

Luetaan ääneen -kurssi kuulosti kivalta höpöhöpöltä. Samoin Hayao Miyazaki. Ehkä myös Describe Yourself. Oon aika hyvä avautumaan itsestäni!

Tänään kävin katsomassa ton Miyazakin ja Describe Yourself -kurssin, ja tän pohjalta Miyazaki lähtee messiin mutta jälkimmäistä pitänee vielä harkita. Lisäksi kävin tsekkaamassa myös kurssit "Improving written expressions 6-7", "The latest Japan on TV news 5", "Japanese Sentence Patterns for Communication (1) 6" ja "Japanese Sentence Patterns for Communication (1) 5".

Miyazaki oli tupaten täynnä, vaikka kurssille on otettukin vain 30. Vaikutti ihan kivalta lölläilyltä, vaikka pointtina ei olekaan katsoa tunnilla animea vaan keskustella fiiliksistään ja elokuvien eri merkityksistä ryhmittäin sekä oppia japania näiden elokuvien kautta.

Describe Yourself plaaplaa oli vähän kiusallinen kokemus. Mun lisäksi ekalla puolikkaalla oli kolme ihmistä, joista yksi ei ollut ainakaan varma tulemisestaan. Vaikka pienryhmät on jee, en uskalla kuvitella tilannetta, jossa olisin kurssilla esim. kahdestaan jonkun kanssa ja joutuisin koko ajan pitämään esitelmiä itsestäni. Enemmän mua kuitenkin mietitytti ton sijoittuminen päällekäin Sentence Pattern 5 -kurssin kanssa, koska sille toistaiseksi lämpenin enemmän. Oli uusia asioita, mutta myös kertausta, ja sitä mitä ihan tosissaan oon kaipaillut: kielioppi-ilmaisujen käyttämistä itse, ei vain niiden opettelua. Tähän johdantoon kuului pieni testi, jossa piti rakentaa lauseita loppuun annetuista sanoista ja rakenteista. Tuli sellanen fiilis, et ois tota japania voinu ehkä pikkasen kerrata ennen tänne tuloa. Tuttuja juttuja, mut pää löi tyhjää.

Sentence Pattern 6 oli hirvee. Maikka selitti hirveen nopealla vauhdilla koko ajan, häsläsi ja sääti ympärillä pikkutestin ajan (ja kehtas vielä sanoa että "rauhassa!" - miten se kuvitteli mun rauhottuvan ja keskittyvän siihen kokeeseen kun se koko ajan hyöri ja pyöri siinä) ja oli muutenkin vähän liikaa mulle. Kun tuli puhe loppukokeesta, tää painotti sen tärkeyttä sanomalla, että vaikka oisitte kuinka kipeitä tai kuolisitte, haluan että saan teiltä silti sen että tulette kokeeseen. Täällä ei tosiaan ole käsitettä uusintakoe. Läpäisin lähtötestin sen vaikeudesta huolimatta (tuntia kattelemaan tulleet japanilaiset opettajiksi opiskelevat tytöt tuijottelivat niin ikään tota testiä mutisten e, muzukashii! eli vaikea oli), mut en oo kyllä menossa, kiitos vaan.

Written expressions vaikutti himpun liian vaikealta: kaikki muut kurssilla olleet oli kiinalaisia tai korealaisia, täällä luultavasti pidempään olleita ja varmaan paljon parempia (ainakin suullisella tasolla) japanissa kuin minä. Ymmärsin maikan puheesta kaiken ja eka esimerkkitehtävä oli melko simppeli, mutta toisessa tulikin jo seinä vähän vastaan.

TV-uutiskurssi vaikutti ihan kiintoisalta ja hyödylliseltä, ja kurssia pitänyt vanhempi nainen tosi symppikseltä, mut tää rouva ei kyllä osannut käyttää mikrofonia ollenkaan. Se yhdistettynä hiljaiseen ääneen oli mulle liikaa. Kerran kehtasin sanoa, et voisinko mahdollisesti saada Teiltä sen, että pitäisitte mikrofonia lähempänä suutanne, jolloin maikka korjasi mikkinsä asentoa sekunniksi, siirtäen sen sen jälkeen takaisin suunnilleen mahan korkeudelle. Niin no, suu ei ole mahassa. Joka tapauksessa mulla on toi toinen uutiskurssi vielä kokeilematta, joten tää jää todennäköisesti muutenkin väliin.

Saapa nähä mitä tästä tulee.

Kursseihin liittymätöntä asiaa: kävinpä eilen myös ekassa nomihoudaissani (juo niin paljon kuin haluat määrätyssä ajassa + maksa tietty summa), kun meidän Machu Picchu -ryhmä kokoontui Quneen kolmeksi tunniksi. Lysti maksoi 2000 jeniä, oli mielestäni ihan ok hinta ruokien ja juomien määrään sekä aikaan nähden. Itse asiassa en oo vieläkään ihan varma onko tällä ryhmällä muuta tarkoitusta kuin tehdä jotain ruokia ja tarjoilla niitä jossain tapahtumassa myöhemmin. Tulin liittyneeksi tähän, kun yksi noista meidän "tuutoreista" yllytti mua liittymään vaihdettuaan mun kanssa ehkä muutaman sanan. Moni noista tuutoreista on jo ennakkoon tosi kiinnostunut meistä suomalaisista, koska meidän sempait (vanhemmat opiskelijat) teki viime vuonna niihin nähtävästi aika lähtemättömän vaikutuksen. :) Kun noille kertoo olevansa Helsingin yliopistosta, reaktio on välillä jopa liiottelevan innostunut. Varsinkin kun vieressä oleva vaihtari kertoo sitten puolestaan olevansa jostain Valko-Venäjältä, johon japanilainen reagoi, jotta missäs sellanen on.


Sit tähän loppuun postin ainoa kuva. Tiedän, ehkä vähän TMI mut kukas arvaa mistä tässä on kyse?



Jos virtsan kanji on tuttu, niin homma lienee aika selkeä. Tässä kuitenkin selitys: menin torstaina pakolliseen terveystarkastukseen, jossa mitattiin paino, pituus, veriarvot ja näkö sekä otettiin röntgen-kuvat, annettiin virtsanäyte ja pidettiin lyhyt haastattelu. Tarkastusinfolapussa luki, että laittakaa sitten röntgeniä varten yksivärinen t-paita, mut paikan päällä odottikin riisuutuminen. Strippiteltan sisällä oleva avustajanainen huusi vaan kaikille että ICHIMAI DAKE (eli vain yksi vaatekappale), ja kun joku meinasi mennä rintsikat päällä kuvaukseen, seurauksena oli BRA WA DAME, NO BRA, NUIDE NUIDE (riisu riisu). Tää oli kyllä harvinaisen hämmentävä homma, kun erikseen neuvottiin laittamaan se yksvärinen paita. Ehkä se koski vaan jätkiä sitten.

Pissanäytettä varten olin vetänyt just kaks pullollista vettä, kun menkkapoliisi pysäytti mut ennen vessaan menemistä. Yritin inttää että viimeinen päivä, mut tää vaan huusi että MURI, another day kite kudasai (ei käy, tuu toisena päivänä). Eli joudun kiikuttamaan jälkeenpäin eritteeni labraan, how glamorous. Okei, jokin ylimääräinen näytteessä normaalisti viittaa johonkin pahaan vaivaan eikä näiden asioiden kaa pidä leikkiä, mutta huoh mitä säätämistä. :D

Oli kyllä taas japanilainen juttu kerta kaikkiaan. Ei tällasta terveystarkastusta oo ollutkaan sitten ala-asteen. Missään ei mun kohdalla ei kuulemma ollut valittamista, vaikka ikäväkseni joudun toteamaan et oon totta tosiaan laihtunut taas alipainoisen puolelle täällä ollessani. Suomen puolella saisin läksytystä, täällä todetaan vaan että ii desu ne - hyvä hyvä. Japani. Matkalla kotiin poikkesin taas suupaahan ostamaan sokerimässyä. Suurin hyöty tosta terveystarkastuksesta on se, että voi hyväksyvän päätöksen jälkeen hankkia salikortin hintaan 2000 jeniä/vuosi. Pääsen treenaaaaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti