tiistai 11. syyskuuta 2012

viikko takana

Aika jännää. Viikko sit nihkeilin ja tuskailin tässä samassa huoneessa jetlagin uuvuttamana. Nopeasti on aika kyllä menny, mut toisaalta näihin päiviin on mahtunut niin paljon kaikkea, että tuntuu siltä kuin olisin ollu täällä jo paljon kauemmin. Rahanmenoki on sitten ollut enemmän lajia "näin paljon käytän kuukaudessa" kuin mitä viikossa (tai sitten lajia turisti), mut eipä siitä toistaseksi sen enempää. Paitsi että: en tiedä oonko täällä maininnut asiasta, mutta jotkut saattavatkin tietää, että pidän aika tiukkaa lukua Excel-tyyliin menoistani. Paitsi että Macin Numbers-ohjelma korvaa Excelin. Tähän mennessä mun menot on öö tota noin niin 136958 jeniä, mut ottakaa toki huomioon että tohon järjettömään summaan sisältyy paitsi eka vakuutusmaksu, myös mun yli 100000 jenin asumiskulut ekalta kuulta, vaikka niitä en ole vielä maksanutkaan. Jatkossa ne taitaakin olla enää 66000 jeniä, hurraa. Ja jos ei jaksa valuuttamuuntimen kanssa leikkiä, niin kurssin kannalta valitettavan osuvan euromuunnoksen saa kun poistaa kaksi numeroa lopusta.

Johtopäätös? TOKYO SAYS: köyhät kyykkyyn! Tekis ehkä pikkasen mieli alkaa huutaa joka kerta kun joku ruikuttaa esim. siitä että yli 300 euroa maksava vuokra on kallis. Se on hienoo se jos onnistuu saamaan jonkun megastipendin ja elelemään sillä leveästi, mutta sellaisen saaminen ei ole mikään läpihuutojuttu, joten varoituksen sanana tuleville vaihtareille ja nyt vaihtoon hakeville: köyhäilijöillä ei oo tänne mitään asiaa. Mun liikkumiskulut pelkästään yheltä viikolta on 40 euroa. Hedelmät on jotain älytöntä, ei sitä usko ennen kuin näkee. 900 jenin rypäleterttu - hahaha. 400 jeniä kahdesta omenasta - jestas. 1700 jenin rypäleterttu - maailman hauskin juttu. Mun rahat riittää kyllä banaaneihin (parhaimmillaan alle 100 jeniä per pikkuterttu eli halvempaa kuin Suomessa!) ja hedelmä-vihannesmehuun (parisataa jeniä) - menee alas mut vois toki paremmaltakin maistua. Mutta sitten on ravintolat, joissa pääsee hyvin usein reilusti alle kympillä (mulla meni tänään ehkä vitonen!) ja museot, joissa niistäkin selviää usein pahemmin köyhtymättä. Tofu on hyvää ja halpaa. Karkit ja muut herkut on liian makeita, joten niitä ei edes tee hirveästi mieli. Ja toisinaan eteen osuu yllättävän halpoja juttuja, niinkuin toi mun aiemmin mainitsemani puhelin. Se oli ehkä 2000 jeniä. Vastapainoksi saattaa vahingossa ostaa ihan normaalin näköisen saippuan, jonka kuitti paljastaakin kotiin päästyä 1000 jenin arvoiseksi. Ens kerralla katson mitä ostan.

Mut kuvia taas! Ensimmäiset kuvat ovat reissultani, jonka nimeksi tuli "Emma etsii supermarkettia". Ei löytyny, mut päädyin hengailemaan keisarin hoodeille.

Kotikatu!

Kadotin taas hetkeksi suuntavaistoni ja harhailin tovin Iidabashin asemalla. Voishan nää metrolinjat selkeämpiäkin olla, ei muuten mutta asemilla joutuu usein kävelemään aika paljon enkä aina tiedä minne pitää mennä.




Tokiolainen käsitys kauniista puistosta, eiku. Kuva ei kerro sitä että oli tosiaan tuskainen kuuma eikä mulla ollut viellä tuolloin aurinkovarjoa, joka on aika ett måste.

Oikealla: aburazemi, ei tosin se sama joka mun parvekkeelle muutti asumaan. Nätti, mutta tässä vaiheessa alkaa jo noiden meteli kyllästyttää. Kysyin tänään mailitutultani että koska noi nyt ton lauleskelun lopettaa. Ei oikein osannut vastata.

Maanantaina mentiin isolla porukalla Ryougokuun, joka on tunnettu sumoista. Painiottelua ei tosin päästy katsomaan (näinköhän noita olisi edes ollut) enkä kuvaakaan itse sumoista saanut otettua, mutta syötiin kuitenkin yhtä hyvin kuin sumot, haha. Ja koska oon nyt ruikuttanut tästä safkapuolesta, täytyy tähän väliin mainita, että edellinen lause ei sitten sisältänyt sarkasmin hiventäkään. Ilokseni sain huomata, että meitä vegejä (tai jos ei vegejä niin ainakin jossain määrin ruokavaliotaan lihan osalta esim. uskonnollisista syistä rajoittavia) on sen verran monta, että meistä sai ihan oman ryhmän. Porukkaa oli sen verran paljon, että liikuttiin tosiaan kätevyyden kannalta ryhmissä, ja meistä tuli - mitäpä muuta kuin - 野菜チーム (yasai chiimu), eli vihannestiimi. Lolloti lol! Mut meidän vegenabesetti oli hyväääää, ja toivon että useampi innostuisi yhteiskokkailusta joskus tulevaisuudessa. Ei näyttänyt kovin vaikealta nääs naben teko.

Ravintolan lisäksi käytiin puistossa ja Edo-Tokyo -museossa. Päivä oli pitkä ja helteinen, mutta toisaalta myös ihan palkitseva! On noissa vaihtareissa monia tutustumisen arvoisia tyyppejä meidän tuutoreista nyt puhumattakaan, vaikeaa on vain tää tutustuminen kun ihmisiä on niin paljon, ja lisää vaan pukkaa koko ajan jostakin. Pikku hiljaa tää kielipuolikin alkaa ehkä sujua paremmin, mikä nyt on ehkä kaikkein tärkeintä.

Yks lemppariasioita täällä on väljässä metrossa/junassa
 kulkeminen! Täysi onkin sit eri juttu.
Lapsetkin on Japanissa söpömpiä. :)

旧安田庭園 (Kyuu yasuda teien), tällanen pikku puisto Ryougokussa.










Mites tää ruoka... om nom!


Museosta.
Detailia detailin perään.

Tänään sitten vierailin Asakusassa, National Museum of Nature and Science -museossa (600 jeniä!) ja Skytreen juurella. Viimeksi mainittu oli aika ahdistava paikka ihmispaljoutensa vuoksi, mut puodit vaikutti söpöiltä ja kiinnostavilta. Pääsin myös ekoista tuliaisistani eroon kun annoin pienen pussillisen suomikamaa seuralaiselleni. Enpä osaa sanoa oliko jutut mieleisiä, mutta korostin kyllä et mitään salmiakki-outouksia siellä ei ollut - muumia muumin perään, klisee tahi ei. Sain myös itse tuliaisia! Mut se on pakko sanoa, et jotenkin noiden kaikkien ylisosiaalisten tuutoreiden kanssa kaveeraamisen jälkeen tuntu vähän hassulta hengailla täysin erilaisen tyypin kanssa, ja ehkä jopa vähän jäi sellanen fiilis et oon tehny tai sanonu jotain väärin jossain kohtaa. Toivottavasti en.

Kaikenmaailman krääsää myynnissä (tähän sellanen väsynyt intonaatio).







Meitsin ennustus. En tykänny tarpeeks joten sidoin mokoman kiinni ja jätin taakseni.



Nattoa, ei hyvää eikä pahaa, just plain weird.

Mun eka 回転寿司 (kaitenzushi) experience, sinällään aika toimiva idea, mut ihan liikaa fisua ja ihan liian vähän kaikkea muuta. Ja sit tuolla pyöri jotain koko päivän muhineita RANSKALAISIA seassa. Ranskalaisia!?

Ainiin: VIIKON etsimisen jälkeen mulla on vihdoin tyyny. Siis tyyny! Ei löytyny tavarataloista 15000 jeniä halvemmalla, mut 100 jenin shoppi Harajukulla koitui mun pelastukseksi - eli kiitos Pauliina vinkistä. :) Ehkä saan paremmin unta ens yönä. Eli tulevat asuntolaan majoittuvat vaihtarit: ottakaa tyyny messiin. Mieluiten myös aurinkorasvaa, koska tuubillinen on täällä määräänsä nähden kallista. Mä menin ja ostin viime viikolla jotain suihkeversiota, joka loppui kokonaan jo tänään, joten tallustelin taas nöyränä Matsumoto Kiyoshille etsimään turvaa auringolta. Samalla löysin myös dorai shanpuuta eli kuivashampoota, koska Suomesta mukanani tuoma pullo tyhjeni täällä viikossa. En oo vielä testannut, joten vähän jännittää!

5 kommenttia:

  1. Toi natto ei näytä ollenkaan pahalta itse asiassa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis pahinta onkin se suutuntuma. Vaikea syödä ja jättää jälkeensä sellasen limasen-mut-ei-kuitenkaan nauhan joka takertuu kaikkialle. Maku aika haastava.

      Poista
  2. Eka kerta kun kuulen nattosta (vai natosta?!) mutta kiinnostaa :D

    /mrva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti!? :D Eiks natto oo vähän ku Japanin mämmi. Tosin mämmihän on tosi hyvää, vaikka onkin outoa <3 Toi oli makunsa puolesta aika öö random.

      Poista
  3. Nattoa krapularuuaksi!

    VastaaPoista