lauantai 24. marraskuuta 2012

corpses, corpses everywhere

Tämän viikon fiiliksiä:

1. Oon alkanut todella kyllästyä koulunkäyntiin. Ok, opiskelemaan tänne on toki tultu, mutta toisinaan sitä haluaisi aikaa tehdä muutakin. Ei esim. riitä, että vääntää verenmaku suussa mielipidekirjoituksia ja esseitä - niitä pitää myös puida ja parannella jälkeenpäin samalla kuin uudet tekstit pitäisi laittaa aluille. Ihan hyvää harjoitusta, mutta kuvitteleeko nää maikat oikeasti että kenellekään olisi aikaa panostaa mihinkään kirjallisiin tuotoksiinsa täydellä sydämellä?

2. Sosiaalinen kanssakäyminen ja oma avuttomuuteni toisinaan nyppii, mutta sentään en ole ainoa. Tänään oli tarkoitus mennä tsekkaamaan toisen asuntolan kiitospäivä-meiningit (joo, jenkit ei oo pariin päivään muusta osannu jauhaakaan, us-ko-ma-ton-ta), mut lopulta menin itseeni ja totesin olevani huonoa seuraa enkä henkisesti kykeneväinen mihinkään baardeihin. Totaaliselta yksin nyhjäämiseltä mut pelasti kuitenkin retkeni supermarkettiin, jossa törmäsin sattumalta Rosaan. Vaikutin ilmeisesti siltä, et kaipaisin seuraa (valiteltuani tovin antisosiaalisuuttani), sillä juttelumme päätteeksi R kutsui mut parin muun kanssa udonille. <3

3. Small talkin taito ois erijees! Kun törmään suurin piirtein kolme kertaa päivässä samaan ihmiseen, olisi kiva osata sanoa muutakin kuin moi. Vaikutan varmaan totaaliselta urpolta.

4. Pienen hiljaiselon jälkeen maa on taas tärissyt aktiivisemmin. Eilen tuntui yhtäkkiä siltä, kuin joku olisi tönäissyt mua ja mun tuolia, tänään vaivaiset 10 sekuntia kestänyt järistys olikin taas astetta jännittävämpi - hyllyt, pöytä ja sänky vavahtelivat ihan kunnolla. Mun huoneessa mitään ei pudonnut lattialle, mutta äänestä päätellen seinänaapurillani kävi toisin.

5. Hedelmä-/vihanneskauppiaani tunnistaa mut ja ostokseni. Viime visiitilläni tää tuli ja laittoi kysymättä kaksi banaaniterttua ostoskoriini. Hölmistyneenä kiitin ja painuin kassalle. (Ostan aina samat jutut, haha.)

6. Hajottaa vähän raadot katukuvassa ja kaupoissa. Suomessa saa olla normivaatekaupassa aika varma siitä, että takinreunassa oleva pörrö ei ole koskaan elänyt, hengittänyt ja paskonut, ellei hinta lähene kolminumeroisia summia. Täällä turkista tungetaan kaikkialle avaimenperistä takin vuorituksiin, eikä hinnan perusteella voi aitoutta päätellä - ehtaa Kiinassa nyljettyä kamaa siis. Ymmärrän, ettei aasialaisia yleisesti ottaen tällaiset asiat kiinnosta enkä rupea päätäni julkisesti ihmisille aukomaan, mut hitto että on turhaa ja ärsyttävää pilata söpö pupupaita oikealla kaninriekaleella (jo ajatuksena sitäpaitsi jäätävän irvokas). Repuista ja laukuista roikkuvat ketunhännät on ihan oma lukunsa. Hyi saatana.


Keskiviikkona mun oli tarkoitus lukea torstaiseen intensiivijapanin välitestiin ja chillailla rauhassa, kun huomasin inboxiini tulleen kutsun Rosan yllätyssynttäreille. Muistin, miten R oli varta vasten lähtenyt mun synttäripäivänä illallistamaan, joten enhän mä voinut jättää tätä tilaisuutta väliin. Mestaksi valikoitui Harajukussa sijainnut okonomiyaki-mesta, Sakura Tei. Okonomiyaki oli kokemuksena mulle ensimmäinen laatuaan, ja tykästyin kyllä! Myös raflan sisustus ja yleinen fiilis miellyttivät silmää, mutta miinusta täytyy antaa vähän asiakaspalvelusta - mun täytteistä unohdettiin kokonaan sienet, enkä koskaan saanut tilaamaani mustikkajäätelöä. :< Siinä vaiheessa kun kummatkin mokat tajusin, oli jo liian myöhäistä...


Jos ennen Halloweenia kurpitsakrääsältä oli mahdoton välttyä, on nyt joulun alla joulukama melko överillä tavalla esillä. Myös ravintoloissa!
Täytevaihtoehtosivu. Söps!
Ennen sekoittamista.
Valmis plätty.

Torstaina tunsin oloni kaikin puolin nuutuneeksi ja kaipasin piristystä. Siispä skippasin tylysti kaksi vikaa luentoa ja lähdin Nean kanssa shoppailemaan Ikebukuron Sunshine Cityyn, jättimäiseen kauppakeskukseen. Ei ehditty koluta kuin hädin tuskin kaksi kerrosta eikä niistäkään kaikkia kauppoja, joten luultavasti oon tekemässä uutta retkeä tonne lähitulevaisuudessa!


Vaikka en oo ihan vakuuttunut Japanin eläinystävällisyydestä noin muuten, niin eläinrääkkäyksestä sentään seuraa vähän vaikeuksia.

"Älä jätä heitteille! Älä kiusaa!"

Kissoille ja koirille aiheutetuista kärsimyksistä seuraavat rangaistukset:

Tappaminen: vuosi vankeutta ja miljoona jeniä (10 000 euroa) sakkoja.

Vammauttaminen/pahoinpitely (?): 500 000 jeniä (5000 euroa) sakkoja.

Heitteillejättö: 500 000 jeniä sakkoja.


Kaks ja puol kuukautta ilman leijonaa kainalossa oli tarpeeksi (himassa hieman karumman näkönen kissaeläin). Lisäksi Hän maksoi vain 1000 jeniä.
Maailman lämpöisin villa(tai no, akryyli)takki ja pusero.
Vaikka mun talvitakkini onkin tulossa tänne ensi lauantaina, iskin sattumalta silmäni kuitenkin alla olevaan lämpimältä näyttäneeseen takkiin. Leikkaus oli vinkeä ja kaulus feikkikarvaa - ei se feikkiturkiskaan mitenkään harvinaista täällä onneksi ole - plus malli ja väri sopivat mulle, joten hetken pohdiskeltuani kannoin takin kassalle. Ja lämmin toi on kyllä. :o)

Takki (vajaa 9000 yen) ja pöksyt (reilu 2600 yen). Oon niiiin ihastunu noihin shortseihin, mut mulla on yllättävän vähän mitään niihin sopivaa.
Pikku possu ja tuhruinen peili. Ja taas vessakuva, sorgei sergei.
Kanji-koe kolkuttelee. Vihreet on hallussa, keltasissa kerrattavaa.
Syysudon: lootusjuurta, kurpitsaa, munakoisoa. Om nom nom.

7 kommenttia:

  1. Mua kanssa surettaa aina nähdä kaupoissa niitä turkiksia kaikkialla ja niin halvalla :( Tietää kyllä että kuinka eettisesti niitä on tuotettu siel Kiinassa (ei sillä että muutenkaan kannattaisin turkistarhausta mut yyh). Viel jotain pupunkarvaa hyi ;;____;;

    Aa joo ja mun opinnot on vähän eri luokkaa sun kanssa, ens viikolla olis vissiin pari välikoetta mut lollotilol. Ei ees saada läksyä kun parilta kurssilta, eikä niissäkään mitenkään paljoa. Olis kyllä ehkä ihan hyvä, jos joskus oikeasti saiskin vähän opiskeltua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan *paha mieli* tulee mullekin, ei sillä vaan mitään voi. :/ Jotenkin kun vielä Suomessa on tottunut siihen, että turkikset on lähinnä mummojen (ne karseat liruminkkiturkit...) ja venäläisten juttu, niin vähän on vaikeuksia niellä sitä et täällä ne kelpaa kaikille vauvasta vaariin. Koska ne on niin kawaii.

      Pöh, epäreilua. :D Jos koskaan lähen uudestaan vaihtoon, valitsen kohteeni vähän tarkemmin. Ajatus Erasmus-biletysvaihdosta halvan alkoholin maassa alkaa tässä läksypinon alla herättää yllättävää kaihoa.

      Poista
  2. Ihana toi sun vihanneskaupan tyyppi!
    Ja ruuat näyttää kans supernamilta. Toi raflan sisustus on ihana.

    VastaaPoista
  3. Eiks! :)

    Joo, toi rafla on kyllä aika jees - mennään sinne siis ku tuut tänne!

    VastaaPoista
  4. Ensi kerralla kun meet Sunshine Cityyn, kandee muuten käydä vähintäänkin ihmettelemässä Namja Townia ja sen sydämestä löytyvää kauppaa, jossa myydään mm. jotain sataa sataa erilaista jätskiä, makuina esim. nattoo, silkki, kyy ja unagi.

    Tästä kirjoitti mm. Liisa ( http://riisanonippon.blogspot.fi/2012/04/kyyjaateloa-ja-100-erilaista-gyozaa.html ), mutta kannattaa tietty nyt harkita haluaako spoilata itsensä vai lukea tuon tekstin vasta käynnin jälkeen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitoksia vinkistä! :) Oon suunnitellut tekeväni ihan lähitulevaisuudessa Sunshine Cityyn uutta visiittiä, ja toi Namja Town kuulostaa just hyvältä japanioutouskokemukselta. :>

      Poista
  5. Namja Town oli siinä munkin listalla, eli sinne mennään :D

    VastaaPoista