perjantai 30. marraskuuta 2012

Kyou kira kira shitemasu ne.

Ha, perus. Takana huonosti nukutut unet, epätyydyttävät treenit ja sutaisten hoidetut aamutoimet. Saavun puuskuttaen luokkaan ja ensimmäiset kommentit - thx A & F - koskee mun hehkeää (niinpä niin) olemustani. Maikkakin yltyi kehumaan, että oonpas tänään jotenkin erityisen säihkyvä (kira kira).

Huumoriarvosta viis, oli se ehkä parempi kommentti kuin intensiivimaikan jutustelut tässä taannoin.

- Emma, sulla on niin ohuet hiukset!
- Jep, näinhän se on... (+en voi mitään pienelle hämmennykselleni siitä huolimatta että tiedän kyseessä olevan kehu)
- Eikö ne mene helposti sotkuun? Niin ohuet kun ovat!
- Sehän siinä onkin, onhan nää vähän vaikea pitää nätin näköisinä. Kakshaarasiakin tulee niin helposti.
- Mutta silti. Olen kyllä kateellinen.

(tässä välissä Aiemmin Mainitsemani Kiinalainen kommentoi myös, miten on kuontalostani kateellinen)

Johon loppukommenttini: yappari tonari no shibafu wa aoi desu ne (=ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen).

Ja vielä myöhemmin tänään Houshienin-dormivierailulla korealais-taiwanilais-thaimaalainen armeija yltyi kilpaa mun likaista lettiäni kehumaan. Don't be shy, be shiny.

Olen ollut jo pitkään tietoinen siitä, että ainakin japanilaiset tykkäävät ohentaa tukkaansa kampaajalla käydessään ja että moni ihailee länsimaista hiusta sen ohuuden ja hentouden vuoksi. Sen lisäksi, etten ihan tiedä mitä käsite länsimaalainen hius oikein meinaa (ero pohjoismaalaisen ongensiiman ja italialaisen jouhen välillä on kuin yöllä ja päivällä), en mitenkään pystyy ymmärtämään että joku oikeasti haluaisi päivittäin nauttia tästä lasihiuslaadusta. Tee kiharoita - plöts. Käytä muotoilutuotteita - plöts. Kävele tuulessa ja tuiskussa - ah se ihana tunne kun tukka ensin pöllyää ja sitten liimautuu päätä myöten.

Vähän on kyllä sellanen fiilis, että voisin viimeistään vuodenvaihteessa testata kampaajalla käyntiä, niin paljon kuin asia mua pelottaakin. Onhan mulla niin megalomaanisen_ohut_tukka et ties vaikka repivät vahingossa sen irti!

Anyway! Tämän postin tarkoituksena oli lähinnä ilmoittaa, etten tiedä mitä blogini aktiivisuudelle tulee tapahtumaan seuraavien kahden viikon aikana, kun viihdytän siskoa ja yritän samalla selvitä yhä uhkaavan näköisestä työvuorestani. Pari päivää Marin visiitin jälkeen pitäisi palauttaa repooto-kurssin loppuesseen ensimmäinen versio, jonka on määrä käsitellä jotakin japanilaiseen yhteiskuntaan liittyvää ja olla pituudeltaan about 2000 merkkiä. Ei ole mahdoton rasti ei, mutta mulla ei ole vielä kunnollista aihetta, lähdemateriaaleista puhumattakaan.

Siispä tullen näyttämään lähipäivinä lähinnä tältä. Tukan peseminen, vaatteiden vaihtaminen ja huoneen siivoaminen on yliarvostettua.



Kuullaan pian tai sitten ei!

8 kommenttia:

  1. Mites japanilaiset jätkät? onks ne kiinnostuneita tälläsistä kalpeenaama sinisilmäsistä suomalaisista? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uff. Vaikea kyl sillä lailla yleistää. Varmasti on niitä, joita ei todellakaan kiinnosta ulkkarit siinä mielessä ylipäätään, mutta emmä nyt sanois et kalpeus ja sinisilmäisyys suuri lasti itsessään olisi. Ongelmaksi muodostunee se, et ei nää kovin helposti ala lähestymään ihmistä, jonka kanssa ei edes kuvittele olevan yhteistä kieltä. Tai siis, oon monestikin japanilaisista huomannut sen, miten vaikeita (/kiusaantuneita omasta englannistaan) ne on ennen kuin mä avaan suuni japaniksi. Kyllä sen jälkeen on saattanut lentää helpostikin jotain "tuletko tyttöystäväkseni" -settiä. :P

      Toinen, mitä ite uumoilen länkkärin (ainakin mun) kiinnostavuutta laskevaksi tekijäksi, on erot siihen mielikuvaan millainen tytön (suurin piirtein) tulisi olla. Tää on tietty ihan julmaa yleistystä, mut ainakaan mä en ole kovin tyttömäinen muuten kuin ulkonäöllisesti ehkä, enkä silläkään saralla pahimmasta päästä. Lauon mielipiteitäni aika suoraan, en hihitä turhia tai elehdi viehättävästi. Joidenkin mielestä ns. määrätietoset naiset on tietty parhaita, mut suurin osa tuntuu hakevan vähän jotain muuta.

      Mullahan on itselläni kokemusta vaan Tokiosta, joten sikälikin vaikee kysymys. Täällä ihmiset on paitsi tottuneita ulkomaalaisiin, myös harvemmin kiinnostuneita jutustelemaan ventovieraiden kanssa (kuten Suomessakin). Toisin sanoen ei mua pahemmin ole julkisilla paikoilla lähestytty. Mitä nyt kännissä.

      Ehkä asiaan voi omalla kohdallani vaikuttaa myös se, et oon järjestelmällisesti torjunut kaikki kepeimmiltäkin iskuyrityksiltä haiskahtaneet tapaukset, koska itselläni ei yleisesti ottaen oo japanilaisiin jäbyleihin juuri mitään kiinnostusta. Kun joku jätkä alkaa laukoa jotain "suomalaiset naiset on niin kauniita" -höpölöpöä, alan puhua säästä. Suurin piirtein.

      Poista
  2. kyl sitä vähän ymmärtää. huomasin ku maria ja nea kävi täällä, et niiden silmät näytti jotenkin hienoilta, ja kun vastaan tulee länkkäri kadulla, niin huomaan ajattelevani, et ompas se pitkä :-D mut joo, munkin on aika vaikee nähdä japsipoikia sillä silmällä ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kieltämättä. Vaikka täällä länkkäreitä näkee varmaan suhteellisesti paljon enemmän ku siellä, niin silti oon jotenkin melkein aina silleen "hmm, virkistävää!" kun niitä tulee vastaan yliopiston ulkopuolella, ja jotenkin tuntuu, et semitavallisen näköset maantietukka-taikinanaaamatki on jotenkin tuplasti viehättävämpiä tässä kontekstissa just erilaisuutensa takia. 笑

      Poista
    2. Musta hauskoin kommentti mun silmiin oli, kun joku kyseli että mun varmaan tarvii käyttää aurinkolaseja paljon kesällä :D En ollut tiennyt, että meidän silmät on niin 弱い目, vaikka olinkin ihmetellyt, miksei Liang ikinä muka tarvitse aurinkolaseja kirkkaalla säällä. Ilmeisesti vaaleat silmät päästää jotenkin auringonsäteitä enemmän läpi? Jännä.

      Poista
    3. En tiedä liittyykö suoraan silmien vaaleuteen, mut kyllä mulla on ainakin todella, todella herkät silmät mitä auringonvaloon tulee. Pari auringonsädettä ja tirautan kyyneliä, suurin piirtein. Sitä vastoin tummempisilmäisillä ei selkeesti oo yhtä pahaa ongelmaa. :D Joten pitänee paikkansa.

      Poista
  3. Munkin mielestä ohut tukka ois ihana, joten tässä suhteessa komppaan japseja! Kampaajalla käydessä mun toive on aina "no voisko tätä jotenkin ohentaa tai keventää", mutta harvoin se aivan täysin onnistuu. :( Ehkä tosiaan toi sanonta pitää paikkansa entistä enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ei! Sun tukkahan on ihana. .__. Kampaajakäynti Japanissa tais sit olla jättipotti?

      Kumma kyllä mulla on ollu paljon vähemmän hiuskriisiä täällä ku Helsingissä, jossa typerä meri-ilma puhaltaa kampauksen kuin kampaukseen helvettihin. Voittajafiilis, check.

      Poista