tiistai 2. huhtikuuta 2013

kevätkuvia ja pohdiskelua

Vika lomaviikko! Vanhemmat kävi täällä viime viikolla pyörähtämässä ja vei näköjään mukanaan kauniin kevätilman lisäksi myös mun energian. Kuvia ja kerrottavaa riittäisi vaikka kuinka, mutta väsymykseltäni ja kiireiltäni en oo ehtinyt edes kunnolla alas istahtaa, saatika tänne kirjotella. Ennen kuin laittelen tänne muinaisia tarinoita ja kuvia Koreasta ja Okinawalta voisin kuitenkin höpötellä vähän yleisesti viime aikain tunnelmista ja vihdoin myös siitä koulustakin. Kurssivalinnat näpyttelin viime viikolla lukujärjestykseeni ja voin ylpeänä kertoa, että pidin lupaukseni tahdin höllentämisestä.


Tahdin höllentäminen ei kuitenkaan näy näissä mun loma-aikaisissa ostoksissani, hihi. Onomatopoeiakirja ja N1-tason kanjiopus tarttuivat mukaan Kinokuniyassa pyöriessäni. Se siitä rehellisestä lomailusta! Oon kyllä ostellut enemmän keittokirjoja, jos se vähän näitä syntisiä ostoksiani kompensoi. N1-tason kielioppiakin oon toisella silmällä vilkuillut, mutta se ei ole toistaiseksi ollut ihan yhtä hauskaa ajanvietettä kuin kanjit.

Ja mitä tulee kysymykseen "meinaatko yrittää ykköstasoa?", en tiedä vielä. Kuukauden sisällä pitäisi päättää! Tavallaan oon kokenut näiden kirjojen kanssa askartelun motivoivaksi. Huomaan osaavani kanjeja ainakin aika kiitettävästi, vaikka mukaan mahtuukin myös paljon haastavia riisipeltoja. Kielioppi sen sijaan turhauttaa lievästi, koska melkein kaikki asiat on mulle vähän vieraita tai vähintään sellaisia joihin ei ihan joka päivä törmää. Ehkä se tässä vaiheessa on ihan normaalia, mutta silti ärsyttävää. Ja sit vielä se, että näitä rakenteita oppis vielä itsekin sujuvasti käyttämään.

N1-kirjoja selaillessa oon myös entistä vakuuttuneempi siitä, ettei vaihtovuoden jälkeen välttämättä oo vielä rahkeita kyseisen tason läpäisemiseen. Tiedän monia, joilta toi testi on mennyt ihan kivasti läpi vaihdon jälkeen mut näidenkin joukossa on ihmisiä jotka on siihen opiskeluun ihan oikeasti panostaneet. Jotenkin hämmentää, että monien mielestä N1 vaihdon jälkeen on jokin kristallinkirkas itsestäänselvyys. Ei varmasti ole.



Yksi lomalupauksistani oli tutustua uusiin kasvisrafloihin, mut oon jumahtanut aika pahasti vanhoihin lemppareihini. Rosan kanssa kävin eat more greensissä, R:lla falafeleja ja mulla kattilan kannen alla nabea. Jälkkäriksi turhan tunkkaisen suklaista vegaanista tiramisua.



Viikkojen sumplimisen jälkeen sain raahattua R:n ja S:n vihdoin lounaalle. Ja taas jo entuudestaan hyväksi todettu mesta, Cheese Garden @ Skytree!


Lounaalla - taaas - eat more greensissä. Tällä kertaa otin kasvistacoricen ja makuelämys oli aika huikea! Takoraisu on siis tavallaan kuin taco (täytteinä salaattia, avocadoa, jauhelihaa tahi vegeversion tapauksessa soijaa, sipulia...), mutta riisillä. Ei mitenkään ainutlaatuinen idea, mut ainakin tän ravintelin terveellisiä sattumia pullollaan oleva riisi tekee safkasta aivan erityisen hyvää.


Vegaanista omenapiirakkaa jälkkäriksi <3 Piti ajoittaa visiitti tiistaille ja nimenomaan lounasaikaan, koska omena- ja kurpitsapiirakkaa ei tarjota kuin kolmena päivänä viikossa ja silloinkin rajoitetusti. Tää jälkkärisekoilu on ehkä ravintolan ainoita miinuksia tilanpuutteen lisäksi, sillä iltaisin on aina joutunut sumplimaan jälkkäreiden kanssa kun kaikki kiva on loppu. :<


Kävinpä Linan kanssa myös yhtenä perjantaina kissanpentuja ihmettelemässä! Skottivauvoja ei ollut mut oli vallan viihdyttävää silti. Pennut on vaan parhautta.




Moi.

















Starbucksin sakura howaito chokoreeto furappuchiino ja buruuberii kuriimu chiizu mafin toimivat verensokerin nostattajina. En tiedä oonko täällä jo tästäkin kriisistäni jauhanut, mut katakanaenglanti aiheuttaa mussa varmaan hautaan asti tuskaa ja ahdistusta. Tunnen älykkyysosamääräni laskevan kolmanneksella ja ihmisarvoni murenevan pienesti, kun yritän nopeasti lausua noita sanahirviöitä. Kanjeilla kuorrutetun ruokalistan lukeminen on paljon miellyttävämpää ja helpompaa, tilaamisesta puhumattakaan.

Usein yritän fuskata ja osoittaa paperiselta listalta haluamani asiat. "Tää. Tooruna." (tall)

Sakura-valkosuklaajuttu ei mussa herättänyt mitään inhon tunteita, mut kuulemma Panadolia joskus nauttineet löytävät mausta jotain hämäävän tuttua...  


Tukkani leikkautin vihdoin hovikampaaja Francescalla. Menossa myös projekti ruskea, joka on toistaiseksi hyvin vaiheessa, kuten kuvasta näkyy. Ja joo, toi päähineasia on hyvinkin vitsinä lahjaksi saamani Suomi-pipo josta yltiöisänmaallisen tekstin olen piiloon taitellut. :d Tolleen se on jopa kiva!


Persikka kukkeana!


Nää taitaa vielä olla luumuja, Ikebukurosta. Päätin maksaa tukanleikkuun Haabesuto-illallisella, koska F arvostaa terveellistä safkaa muttei 2000 jeniä lähenevää hintaa. Olikohan tää nyt jo kolmas visiittini ko. paikkaan?


Kirsikankukkien puhkeamisen tienoin lämpötilat nousivat kahdenkympin yläpuolelle. Samoihin aikoihin oli myös kurssivalintojen aika, joten päätin kombota ulkoilman, puistoilun ja kurssipähkäilyt marssimalla läheiseen puistoon kurssiopas laukussani.




Somei yoshino, kirsikkalajikkeista yleisin. Itsehän en näitä edes älynnyt erottaa ennen kuin sain eri lajikkeista ja niiden historiasta kunnon luennon.



Hapertuvaa persikkaa




Kevät ei ole kaikille yhtä kiltti. Valtava kuollut sammakko osui polulla silmiini.





<3




Kukkien, auringon ja kirjani lisäksi olisin mieluusti nauttinut myös omasta rauhasta. Se jäi vain haaveeksi, kun puistonpenkille istahdettuani ohitseni kävellyt setä tervehti, ja tervehdin automaattisesti takaisin.

Ja se oli sit menoa.
Ai osaat japania.
Oletko venäläinen? (turhautunut huokaus)
Opiskelet japania, millaista se on? Eikö ole ihan kamalan vaikeaa?
Höpö höpö.
Minäkin joskus Amerikassa käynyt, olipa rankkaa kun ei kieltä osannut.
Höpölöpölöö.
Jätänpä nyt sinut rauhaan niin voit opiskella. En häiritse enempää.

(Niin varmaan.)

Ja sit se tuli takas. Ja höpötteli vähän lisää. Ja meni taas pois vaan tullakseen luokseni uudestaan.
Lisää kysymyksiä. Mikset mene noiden ihmisten luo juttelemaan, saisit japanitreeniä?

Ja lopulta sain sedältä tämän käyntikortin, jos haluaisin vaikka joskus -tättärää- puhua japania jollekulle.

Esittelin sedän käyntikorttia myöhemmin japanilaisille tutuille. Sen lisäksi että tyyppi on joku isokin pomo, on tää myös todennäköisesti sotkeutunut hämäriin yakuza-bisneksiin. Että siitä mulle sitten mainio language exchange -toveri. Ei oo tullut soiteltua.


Kurssivalinnat sain kuitenkin viikonlopun aikana tehtyä. Alustava pläänini näyttää tältä:

Maanantai:

短編小説を読む4-5 (Reading Japanese Short Stories 4-5)
日本語のレトリック5−6 (Japanese Rhetorical Expression 5-6)

Tiistai:

擬態語マスター7-8 (Learning Onomatopoeia 7-8)
使えることばの増やし方5-6 (Building a Practical Vocabulary 5-6)
日本の良さを知る:「伝統文化を学ぼう!」実践編4 (Let's Study Traditional Japanese Culture: Practicing 4)

Keskiviikko:

映画を通して考える日本の社会とことば6−8 (Looking at Japanese society & language through motion pictures 6-8)
広告・コマーシャルを分析する7-8 (Advertisement and Commercials 7-8)
好きなスタイルで・自分のペースで本を読む2-3 (Reading at Your Own Pace and Style 2-3)

Torstai:

なめらか!発音3−4 (Pronunciation: Speaking with Fluency 3-4)
日本語学習者と文法 (JSL/JFL learners and Japanese grammar)
外来語を学ぶ5-6 (Learning Loan Words in Japanese 5-6)

Perjantai:

コミュニケーションの日本語文型6(1) (Japanese Sentence Patterns for Communication 6(1))


Kuten huomata saattaa, on joukossa vähän reilummin helpompaa kamaa kuin viime lukukaudella. Novellikurssin pitäisi olla pitkälti parilukua, 2-3 -tason lukukurssikin on kuulemma aikamoisen kevyttä menoa. Retoriikka-kurssia vetää yhdeksi lemppareistani noussut Kuroda-sensei, jonka tunneilla tulee kyllä paljon kiinnostavaa asiaa mutta kotona ei tarvitse vääntää läksyjä niska limassa. Ääntämiskurssi on ehkä kaikkein pahin pohjanoteeraus: ilmeisesti kunnon luentoja ei ole kuin pari, minkä jälkeen äänitellään omaa lueskelua ja lähetetään tiedostot opettajalle. Noloa mutta helppoa. Japanin kulttuuriin pureutuvan kurssin pitäisi myös olla aika kivaa lölläilyä!

Haastetta ja mielenkiintoista settiä tarjonnevat sitä vastoin mainosanalyysikurssi, onomatopoeiakurssi, elokuvakurssi ja japanilaisille opiskelijoille tarkoitettu kielitieteellinen setti. Jälkimmäistä vetää kuitenkin jälleen huippu Kuroda-sensei, ja kurssin pitäisi muutenkin olla ihan kohtuullisen iisi.

Kielioppikurssi (lauserakenteet), käytännölliset ilmaisut ja lainasanat ovat luultavasti tasoltaan ja työmäärältään samaa luokkaa kuin suurin osa viime lukukauden kursseista.

Ensi viikolla alkaa orientaatioviikko, joten katellaan droppaanko mitään tällä kertaa. Nyt systeemi on jopa menty uusimaan ja kursseja pääsee pudottelemaan jo toisessa rekisteröintivaiheessa. Aika valtava muutos kun ottaa huomioon että aiemmin ei ikävistä kursseista päässyt eroon ennen kolmatta rekisteröintivaihetta eikä näin ollen myöskään valitsemaan helposti mitään kivaa tilalle, jos näille ikäville kursseille oli mahtunut.

Viime lukukauden kursseilta käteen jäi vähän hämmentynyt fiilis. Toisaalta Bekka-ohjelma osoittautui nimensä mukaiseksi ja setti oli ajoittain aika hengästyttävän intensiivistä. Asiaakin mahtui mukaan. Toisaalta en tiedä, kuinka paljon loppujen lopuksi opin näillä kursseilla.

Kirjekurssi, kanjikurssi, roolipelikurssi, Reading out Loud ja lauseenkorjauskurssi olivat hyötyarvoltaan aivan jonninjoutavia. Kirjekurssilla käytännön harjoitukset olivat loppujen lopuksi todella vähäisiä enkä saanut kaikkia hienoja fraaseja millään jäämään päähäni, koska niitä tuli joka viikko kymmeniä uusia ilman minkäälaista kertausta. Kanjikurssi ei ollut kovinkaan motivoiva, sillä sadoista opetelluista kanjeista ei tarvinnut loppujen lopuksi tankata koetta varten kuin murto-osa. Läksyt tehtiin ja tarkistettiin tunnin aikana, koetta varten opiskeltavat sanalistat saatiin etukäteen. Roolipelikurssi tuntui vaan yksinkertaisesti turhalta eikä siellä oppinut varsinaisesti mitään uutta. Leiki ja laula (Reading out Loud) -kurssi oli täyttä kuraa alusta loppuun. Loppuesitys oli yhtä kuin runon lukua luokan edessä ja senkin sai hoitaa paperi kädessä. Lauseenkorjauskurssilla korjattiin samanlaisia amatöörivirheitä joka luennolla enkä koe oppineeni siellä mitään.

Mutta siitäkin sain arvosanaksi A:n.
A, A, A+, A+, A+... arvosanarivi koostui vaan näistä, mistä yllätyin suuresti! En kuitenkaan ollut kovin aktiivinen tunneilla, lintsauskertoja kasaantui vähän liikaakin erityisesti Marin visiitin aikana ja parin kurssin kohdalla laiminlöin läksytkin tehokkaasti. Tuntuu vähän siltä, ettei ensi lukukaudella tarvii panostaa tätäkään, jos läskiksi lyöminen palkitaan A:lla.

Stressaavat kurssit sitten? Repooto! En tiedä mitä meinasin kun tän kurssin otin, mut alko vähän rasittaa  loppua kohden. Sen lisäksi että kurssilla piti kirjoittaa koko ajan asiatekstejä mielipiteistä esseisiin, piti loppuessee vielä esitellä luokalle ja olla valmis vastaamaan kysymyksiin ja kommentteihin omasta työstään. Tosi stressaavaa, eikä vähiten siksi että koko kurssi oli täynnä Wasedassa koko tutkintonsa suorittavia, jo pitkään maassa asuneita kiinalaisia opiskelijoita. Paineet omasta esitelmästä olisivat olleet huomattavasti pienemmät jos edellinen esitelmöijä ei olisi ollut natiivintasoinen kiinalainen. Tuli vähän kiukkunen fiilis, et mitä te tällä kurssilla teette, miksi ette mene 8-tason kursseille pätemään? Selvisin tästäkin koetuksesta kuitenkin hengissä ja maikka palkitsi suoritukseni aaplussalla - mistäköhän ihmeen syystä...

Intensiivikurssi oli pelkkä vitsi loppuun asti. Tulihan siellä jonkin verran asiaakin, puhetta ja vertailua eri maiden yhteiskunnallisista ongelmista, mutta välillä olo oli todella kuin lastentarhassa. Kerran tunnista käytettiin ainakin 20 minuuttia ainekokoelman kansikuvan valitsemiseen. Maikka halus aina vähän väliä ottaa yhteiskuvia. Karkki maistui.
Kaiken huippu tais kuitenkin olla se, kun pidettiin puheita toiseksi viimeisellä luennolla. Tarkoitus oli, että jokaiselle esiintyjälle esitetään kolme kommenttia tai kysymystä.

Mun saamistani kommenteista yksi jäi erityisen hyvin mieleen:

Ei mulla oo mitään sanottavaa sun puheesta mut haluun sanoa et oot tosi kaunis.

Puheeni käsitteli itsemurhaa.

7 kommenttia:

  1. Moi :D Oon niin kateellinen tosta Wasedan kurssitarjonnasta, mulla on kevätlukukaudella mahdollisuus ottaa yhteensä kuusi (6) japaninkurssia, enempää ei ole tarjolla...

    Ja N1:stä, mustakin on vähän hassua (ja stressaavaa), että tuntuu, kuin vaihdon jälkeen monista "kuuluu" tehdä se ja sen pääsisi ihan helposti läpi... No ehkä jos olisi oikeasti jaksanut päntätä hulluna tän vuoden ajan ja olisi ollut mua parempi lähtötaso, mutta itse en taida vielä sitä uskaltaa kokeilemaan. Mieluummin menen vihdoin tekemään kakkostason hyvillä pisteillä :P (en siis vielä ole sitäkään tehnyt)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuus kurssia o_o Moi. Oon kyl iloinen et täällä tätä valinnanvaraa riittää, varsinkin kun ottaa huomioon ensi vuoden todennäköisen japanittomuuden. Mut mieluummin mä valitsisin vaikka kuus kurssia jotka mua oikeesti kiinnostais, jotka ois mun tasoa ja joihin jaksaisin oikeasti panostaa. Nyt on pakko ottaa tollasia hajahöpöjä että jaksan läksyjen ja esitelmien kanssa. ._.

      Kakkostason suorittaminen hyvin pistein kuulostaa oikein hyvältä plääniltä! Sitä paitsi N2 on jo ihan arvokas ainakin täällä Japanissa, Suomessa musta tuntuu ettei ne tajua koko kokeesta mitään. ^^ N1:ssä alkaa olla jo tosi kinkkisiä juttuja joita ei oikeasti tuu ihan arjessakaan joka päivä vastaan, joten en ymmärrä tätä "leikiten läpi" -asennetta. Oon kokeillut jlpt:n virallisten sivujen ykköstason testikysymyksiä ja vaikka oonkin saanu ihan hyvin oikeita vastauksia, niin luulen että saattaa jäädä vielä yritykseksi jos ko. tasoa testaamaan päädyn. ;o

      Poista
    2. Harmi vaan, että niistä kuudesta kurssista ehkä kaks on hyviä :P En voi kyllä sanoa olevani vaikuttunut Hiroshiman yliopiston opetuksen tasosta, ainakaan näiden ulkkareille suunnattujen japaninkurssien suhteen.

      Mäkin olen kokeillut jotain ykköstason testikysymyksiä ja katsellut sen tason opaskirjoja, ja ei se nyt mitenkään mahdoton yritys varmaan olisi, mutta masentaisi liikaa olla pääsemättä siitä läpi, kun ei vielä sitä kakkostasoakaan ole. Ehtiihän sitä sitten joulukuussakin yrittää, jos siltä tuntuu ;)

      Poista
  2. Kursseja kyllä vaikuttais Wasedassa olevan hyvin tarjolla, mutta harmi, jos ne ei sit laadullaan häikäise. Kunhan ite tulee aika kursseja valita pitää tulla tänne taas kattoo, että mitäs sie Emma niistä ootkaan sanonu, että sais vähän osviittaa, mitä voi niiltä odottaa. Ja mitä tulee N1:n, jotenki kyllä itekin joulun N2:n jälkeen aattelin, että kait se N1 menee sit leikiten vaihtovuoden jälkeen. En tosin ollenkaan oo kattonu mitään testikysymyksiä. Toisaalta miulla saattaa olla myös ylisuuret odotukset siitä, miten paljon oma japaninkielen taito tulee vaihdon aikana paranemaan. Mutta sen näkee sit.

    Kiitos kyll hirveesti Emma blogista! Miulla ei Tokiosta niin älyttömästi ennakkotietoa meidän kursseilla käytyjen asioiden lisäksi oo, niin on hyvä sit blogistasi seurailla, että mitä mielenkiintoista Tokiosta löytyykään. Ja ihania nuo kissakahvilakuvat!!

    Ja terve Maria kanssa, siunkin blogia oon seuraillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laatutavaraakin on, mut sitä saa välillä vähän metsästää. Tässä kevätlukukaudessa on sentäs se hyvä puoli, että tällä kertaa tietää a) keitä maikkoja vältellä b) keiden kursseja ottaa ja c) mitä kursseja ottaa toisten kokemusten perusteella. Yritän kirjotella taas näitä mielipiteitäni koulusta myöhemminkin, mut jos vaan haluut, voin laittaa privana myöhemminkin tarkempia yksityiskohtia. Esim. jotkut maikat on mulla täysin mustalla listalla, mut vaikka blogia suomeksi kirjottelenkin niin en tiedä onko nimien kirjottelu suoraan ihan järkevää. ;< Toisaalta nää on myös makuasioita.

      Mutjoo, tämän päivän perusteella lähti jo yks kurssi vaihtoon kun se vaikutti sisällöltään taas turhaan työläältä ja stressaavalta hyötyarvoonsa nähden. Nakitusperiaatteella tehtäviä spontaaneja happyouita, repootoja, bla bla. Haluaisin eiga-kurssin olevan kivaa discussionia :<

      Kukin kokee tietty ton JLPT:n miten kokee, mut mä en ainakaan usko et pääsen läpi ainakaan kirkkaasti tällä kertaa. Motivaatio on saanut tässä taas vähän nostetta ja itseopiskelu on sujunut ihan jees (ja jos en läpi pääsiskään nyt niin ainaki oon saanu ostettua noita kirjoja halvalla täältä, mistä ei voi olla tulevan kannalta haittaa!), mut se mihin se riittää onkin sit toinen juttu. Fiilikset mun japanin taidoistakin vaihtelee päivittäin. Tänään taas näköjään sellanen päivä ku itsensä ilmaseminen ei oikein suju silleen miten haluis.

      Mut kiva jos blogista on ollut iloa. :) Oon yrittäny tsempata tän kanssa kiireistäni ja muka-kiireistäni huolimatta ja vaikka tää ennen kaikkea on mulle tärkeä konkreettinen muisto vaihdosta ja paikka purkaa mieltä ja kuvavarastoa, on ollu kiva huomata etten höpöttele näitä tarinoita ihan vaan itelleni. ^_^
      Kisukahviloita suosittelen lämpimästi! Eritoten tota pentulaa!

      Poista
  3. Oot miusta kyll hyvin jaksanu kirjoittaa blogia, mitä oon muita vaihtoblogeja seuraillut, niin päivitykset ovat kyllä vähentyneet aika olemattomiin ensimmäisten parin kuukauden jälkeen. Ja joo, ymmärrän, että ehkä ei kuitenkaan julkisesti tänne nimiä mielellään kirjoittele. Mutta otan kyllä mielelläni vastaan mustan listan yms., jos sellaisia jaksat vielä raapustella. Tai syksyllä, kohan oot Suomeen tullut, kyselen sit kursseista ja noista paikoistaki uudelleen.

    Hyvä muuten, että ovat muuttaneet tuota kurssien valintajärjestelmää siten, että saa jo aikaisemmassa vaiheessa kurssia vaihtaa. Toivottavasti löytyy ny kesälle hyvät kurssit! Ja tsemppiä kans JLPT-opiskeluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän tsempeistä ^__^ Kurssit vaikuttaa ensalkuun ihan kivoilta kyllä! Paljon helpompaa oli tehdä valintoja nyt kuin syksyllä, kun ei ollut mitään hajua mistään.

      Poista