maanantai 22. huhtikuuta 2013

Tokion hattaraisempi puoli

Vaikka Youtube on ollut meitsin suurinta viihdettä viime aikoina (mitäpä muuta sitä katsoisi Suomi-ikäväänsä kuin vanhoja Salatut elämät -klippejä ja muita myötähäpeää aiheuttavia teoksia. Tuksun blogi on myös mun suosikki, se vielä myös kerrottakoon), on asioita joita tuubistakaan ei löydy. Viikon video-osusume on siis onomatopoeia-kurssilla meille esitelty australialaissyntyisen Chad Mullanen Onomatopeshoo -kanava! Itsensä sivistämisen voi alottaa vaikka tällä pätkällä, jonka jälkeen japania taitamatonkin osaa reagoida oikein niin likaisiin sukkiin kuin muskelimiehen kuvaankin.

J.K. Nähtävästi videoihin on isketty maakohtaiset rajoitukset, joten niiden katselemiseen tarvitaan Japani-proxy. ;_; Ehdin aina innostua etukäteen.

Mullanen ulosanti itsessään on jo hauskaa katottavaa. Mulla ei ole mitään hajua, miten tyyppi ilmaisee itseään muilla kielillä kuin japaniksi, mut voisi kuvitella et meno saattaa olla hyvinkin erilaista. Oon täällä huomannut, miten joillakin persoona ja elehdintä muuttuu aivan täysin japaniksi tai japanilaisten kanssa kommunikoitaessa - toisilla luonnollisesti, toisilla jotenkin kamalan väkisin väännetyllä tavalla. Sit on se toinen ääripää, joille pelkkä intonaatioon panostaminen on aivan liikaa ja jotka pitävät omasta aksentista ja äidinkielelle ominaisesta puhetyylistä kiinni vaikka väkisin (ymmärrän et aksentti on vähän sellanen mikä vaatii harjotusta, mutta jotkut ei edes yritä vaikka maikka korjais sata kertaa).

En tiedä kumpi on ärsyttävämpää. Täällä on jäätävästi mimmejä jotka vetää omaa kieltään tahi englantia ihan normaalilla äänellä, mut sit ku kieli vaihtuu japaniin muututaan joskus todella väkisin pikkuprinsessoiksi, lässytetään, hihitetään ja vaihdetaan äänenkorkeus tasolle heliumi. Mulla oli viime lukukaudella aivan liikaa yhteisiä kursseja tällasen tapauksen kanssa ja alko vähän nyppiä se söpöstely. Nyt ei olla kai yhdelläkään yhteisellä kurssilla mut korkealta kiekaistu anoooo chotto kikitain desu ga ("heiiiii mulla olisi kysymys") ei varmaan lähe mun päästäni ikinä. Ei tullu yllätyksenä, että tälläkin tapauksella on japanilainen poikaystävä, mikä selittää aika paljon.

Välillä toisaalta pelottaa, et taiwanilaisten ja kiinalaisten mongerrus tarttuu muhunkin. Viime viikko kursseineen oli aika esittäytymispainotteista ja kuulin niin monet thäiwan khäwa mhäirimashitat (Taiwan kara mairimashita, "tulen Taiwanista") että sekosin laskuissani. Ääntämiskurssini maikka kuittailee kiltteydestään huolimatta jatkuvasti kiinalaisille ja englantia äidinkielenään puhuville.

Ja sit loppuun on tietty tunnustettava, että eipä se munkaan japani aivan yhtä matalaa skaalaa oo suomeni kanssa. Ehkä joskus japanin opintojeni alkuaikoina väänsin jotain kipeetä heliumia, mut oon ajan myötä tajunnut, että en oo söpö eikä mun tarvitsekaan olla.

Laahaan edelleen jäljessä kuvieni ja tarinoideni kanssa, mut heitettäköön tähän väliin kuukauden takaisia hattarakuvia. Nyt sakurat on näillä tienoin muisto vain! Maaliskuussa tuli tehtyä useampikin visiitti Yoyogin puistoon, jossa kukkaloisto oli aika mieletöntä ja nurmella kölli iloista juhlakansaa.





Fran!


Tökerö pakollinen itseotos <3






Ja pitääpä muuten esitellä vielä mun uusimpia lempiasioitani. Täkäläiseltä lempimerkiltäni bortsprungtilta on tullut nyt keväällä taas sellasia juttuja, jotka aiheuttaa mussa samanaikaisesti kutkuttavaa ostovimmaa mutta myös "eih en mä tollasta tarvitse" + "kehtaanko käyttää tota Suomessa" -fiiliksiä:


Yksisarviskaulakoru! Kaikkee muuta kuin tarpeellinen ja monikäyttöinen, mut puntaroin ton ostamista kuitenkin kaksi kuukautta ennen kuin annoin periksi. Oltiin pikkuporukalla jälleen Haabesutossa (moi) syömässä, kun halusin ruokailun jälkeen käydä Raichissa ja kysyä muiden mielipidettä tosta. Tai no, kai se meni enemmänkin sellaseksi hehkutukseksi ja hiplaamiseksi. Lopulta totesin myyjälle et otan ton, kun tää pääs vuorostaan yllättämään!

"Kiitos, taas! Sähän kävit ostamassa sen paidankin sillon"
"Eh--"
"Joo, kyllä mä teidät muistan!" (Rosan kanssa olin sillonkin)
"Eeeee sä muistat?"
"En unohda söpöjä tyyppejä."

Pakko sanoa, et tää on niitä asioita, joita jään ehkä vähän kaipaamaan Japanista. Suomessa joku menkkahaukan myyjä ei ikinä sanoisi mitään noin kivaa tai alkaisi höpötellä niitä näitä, mitä täällä sattuu kaupoissa vaikka kuinka. Okei, voin olla keskimäärästä helpommin muistettava tapaus (mikä näkyy tuolla koulussakin... ihan ventovieraat moikkailee mua välillä häiritsevän tuttavallisesti koska ollaan oltu yhteisillä kursseilla, mitä mä en kyllä muista) mutta voiko tollasesta tulla pahalle tuulelle. :)


Pari edustuskuvaa loppuun. Nyt novellien pariin!

4 kommenttia:

  1. Chad-video-linkki ei toimi, ei ilmeisesti näy Suomessa :( löytyisiköhän videoita jostain muualta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä äh voi ei. dooshiyoo----

      (testi)

      Joo niiiinpä tietysti, ystävämme maarajoitushan se siinä! Hmm. Mulle tulee mieleen vaan japaniproxyt, jos joku saa niillä potkimaan niin ilmoitelkoon <3

      ;_;

      Poista
  2. Joo mäkin yritin tätä joskus kattoo ku laitoit linkin feseen ja yhyy ei näkynyt. :/

    VastaaPoista
  3. Nyyh. En ymmärrä miksi näissä pitää olla jotkut maakohtaset rajotukset :(

    VastaaPoista