lauantai 4. toukokuuta 2013

Parties are prohibited

Yläkerran yhteistiloissa juhlistetaan tällä hetkellä uusia asukkaita ja huhtikuussa pestinsä aloittanutta uutta asuntolamanageriamme Aya-sania. Oon just ollut viis päivää reissussa (Touhoku says hello!), puhunut pelkkää suomea ja jättänyt ensi viikkoa varten tehtävät asiat näille parille vikalle lomapäivälle, joten en oo sosiaalisesti ja energiatasoa katsoen kovin kyvykkäällä tuulella. Mainittakoon kuitenkin, että Aya-san on ihana, kiltti, huolehtivainen ja joustavalta vaikuttava ihminen. Uus assistentti onki ehkä vähän rasittavampaa kaliiberia, rant ahead.

(Otsikko on vaihteeks suora lainaus asuntolani säännöistä. Osuvampi kuvaus tälle mestalle tosin lienee Verkkosivu ei ole käytettävissä tai Hups! Näyttää siltä, että jokin meni vikaan.)

Kevätloman loppu sai mut jälleen muistamaan miks vihaan tätä asuntolaa ja ylipäätään asuntola-asumista. Lomalla porukka lennähti eri puolelle Japania ja muuta maailmaa ja osalla vaihtareista Wasedan-opinnot päättyivät kokonaan. Dorminetti, jota itse kukin oli koko syyslukukauden kironnut, virkosi kuin feenikslintu: enää ei tarvinnut skypetettäessä etsiskellä juttelutoverin silmiä ja suuta pikselimössön seasta eikä tökkiä selaimen päivitä-nappia loputtomiin. Oon tavallaan kiitollinen kyllä siitä, että dormin kuukausikulut (sähkö/netti/vesi) on kiinteät eikä talven aikana tarvinnut stressata siitä mitä lämmityskulut tulisivat olemaan, mut netin osalta tässä ei vaan kertakaikkiaan saa rahalle vastinetta. Heti kun uudet asukkaat saapuivat ja jengi palaili lomiltaan, internet on ollut yhtä virheilmoitusta eikä tilanne näytä paranevan.

Syksyllä silloinen assistentti H suhtautui tähän ongelmaan ärsyttävän vähätellen eikä yrittänyt mun mielestä tehdä asian eteen juuri mitään. Assistentin tehtävänä on mun mielestä toimia jonkinlaisena välikätenä asuntolatoimiston ja vaihtarien välillä, mut H:n viestit oli tylyn yksisuuntasia. Pian siitä, kun joku oli parahtanut asuntolan fb-ryhmässä, et jotain tarttis tehrä, ilmestyi seinälle asukkaille osoitettuja uhkausviestejä. Niiden sanoma oli selkeä. Ongelma on teidän oma vika. Joku lataa torrentteja, levittelee viruksia ja on yksin syypää netin hitauteen. Syyllistä etsitään. Jos teet tuhmuuksia ja jäät kiinni, saat potkut asuntolasta ja mahdollisesti myös Wasedasta ja joudut palaamaan kotimaahasi torujen kera. Sitä luulisi, että jokainen älylliseen ajatteluun kykenevä ymmärtäisi, että ko. viestit ovat täyttä tuubaa ja silkkaa vastuun välttelyä, mut yllättävän moni lähti sit verenmaku suussa etsimään syypäätä. Etenkin kiinalaiset. Oonko jo maininnut, mitä mieltä oon keskimaan kansalaisista?

Nyt keväällä sama meininki siis jatkuu. On päiviä, jolloin nettiin pääsee pahemmitta ongelmitta, mut sadepäivät, illat, viikonloput ja etenkin sunnuntait on kyllä tuskasen masentavia. Joku sitten alkoi taas valittaa fb:n puolella, että kukas täällä nyt taas latailee, kun asiasta alettiin oikeasti keskustella ehkä jossain määrin rakentavasti. Munkin oli pakko sanoa pari sanasta vihdoin, koska en vaan kestänyt että sieltä tulisi taas copypastetettua syyttelyä NASICilta (asuntolatoimisto). Vaikuttaa siltä, että uus assistenttimme K olis jossain määrin jopa perillä siitä, mikä hitto tässä systeemissä mättää ja edes yrittää tehdä asian eteen jotain. Voi olla, että mahdolliset parannukset koskettaa vaan tulevia asukkaita, mutta onnea heille kuitenkin etukäteen.

K vaikuttaa muutenkin vähän turhankin aktiiviselta. Tyyppi muutti tänne reilu kuukausi sitten ja kerjäsi muuttoapua ja seuraa ensimmäiselle päivälleen. Pian ryhmän sivut alkoivat täyttyä viesteistä. Menen kauppaan, tuleeko joku mun kanssa. Teen ruokaa, kokataanko yhdessä. Ostin talouspaperia, kertokaa fiiliksiänne siitä.

En tykkää yleisesti ottaen kokkailla täällä, koska ruoanlaitto on mulle rentoutumista, kivaa yksinoloa (tai sitten niin että oon valinnut ruoanlaittoseurani, förstås!) ja muutenkin ns. henkilökohtaista toimintaa. Täällä mun ruokajuttuja varastellaan ja aina joku on pällistelemässä ja kyselemässä et mitä sä puuhailet. Toi assistentti on niin ahdistava, että joudun nykyään menemään yläkertaan napit korvissa jotta tulisi selväksi etten kaipaa turhaa small talkia. Ei voi saatana munaakaan paistaa ilman että joku kysyy että mikä siitä tulee. Jos mulla on naama kurtussa, tukka likasena ja meikit poskilla, vois kuvitella että kaikille olisi selvää etten kaipaa höpöttelyseuraa, mut ei.

Small talk on vaikeaa, mut ei se jutteleminen sinänsä ole mulle ongelma. Mä en vaan kestä sitä, että joku yrittää tutustua liian nopeasti ja väkinäisesti. Oon suomalainen kliseinen mölli, ehkä joo, mut en kutsu ketään beibiksi tahi best friend foreveriksi parin sananvaihdon jälkeen. En myöskään arvosta, että tutustumisessa harrastetaan oikopolkuja stalkkailemalla jotain facebook-profiilia. Emma, sähän osaat saksaa. Emma, tässä koulussahan sä opiskelet. Sähän olit siellä ja siellä. Tällasista jutuista olisi ihan kiva saada kertoa itse. Se, et joku käy "sivistämässä" itseään mun suhteeni on ajatuksena lähinnä häiritsevä ja likainen.

Toi edellinen assitentti oli tosin vielä vituttavampi, tosin antoi sentään olla rauhassa. En jaksanu enää käydä mitään keskusteluja sen kanssa koska tyyppi oli niin turhanjauhaja että oksat pois. En oo itekään mitä parhain kuuntelija mut en jaksa yhtään tällasia ihmisiä jotka jauhaa vaan lämpimikseen ilman et selkeestikään kiinnostaa vastapuolen jutut yhtään. Viis kuukautta asuttiin samassa mestassa mutta mun kansallisuus tais jäädä sille ikuiseksi mysteeriksi. Emma, sähän olit Venäjältä. Puhupa vähän venäjää. Virostahan sä olit, jep? Kasvissyöntikeskusteluki käytiin ainaki kaks tai kolme kertaa. Höööööö ootsä kasvissyöjä, miksi? MITÄ, oletko kasvissyöjä, enpäs tiennytkään? Miksi? Why Emma why? Kerran yritin opiskella yläkerrassa ja H päätti viihdyttää mua tulemalla viereen istumaan, lukemalla omaa kirjaansa ääneen ja esittämällä jatkuvasti kysymyksiä mun puheesta. Why suicide? Why? Why?

K pisti vähän aikaa sitten myös kyselyä siitä, mitä me haluttaisiin täällä parantaa tai mitä valittamisen arvoista tässä paikassa on. Lista on loputon, mut mainittakoon kuitenkin:

1. SUIHKU. Jumalauta. Kaipaan kotiin eniten ruoan takia, mut kakkosena tulee hygieniasyyt. Suihkussa käynti on ikävää ja ahdistavaa.

2. Kraanasta tulee vaan kylmää vettä. Talvella oli helvetin hauskaa kun oli jo valmiiksi kylmä ja näpit kohmeessa. Meikkinassun pesua varten pitää mennä suihkuun tai yläkertaan vedenhakureissulle.

3. Kokolattiamatto. Perkele. Kuvottaa. En halua edes tietää miltä vuodelta toi on ja mitä kaikkea tolle on roiskunut, mutta maailman vastenmielisin keksintö tässä torakoiden ja hämähäkkien luvatussa maassa.

4. Pesukone pesee vain kylmällä vedellä, maksaa paljon ja hurruttaa vaatteet riekaleille.

5. Vaikka kenelläkään ei tässä dormissa ole kämppäkaveria, kaikissa isommissa huoneissa on kaksi sänkyä, kaksi kirjahyllyä ja kaksi pöytää tuoleineen. Tila menee aivan hukkaan ja siitä pitää silti maksaa 100 euroa enemmän kuin pienemmästä lukaalista. Yövieraat on luonnollisesti kielletty, joten sääntöjen nimissä ekstrasängystä ei juuri revi iloa. Sääntöjen venyttäjät sitten erikseen, heitähän riittää.

Kun valitin tosta matosta ja ehdotin sen korvaamista helpommin ylläpidettävällä ja siivottavalla materiaalilla, sain sellasta kommenttia että mikä tahansa materiaali likaantuu ja rikkoutuu ajan kanssa. No shit. Ehkä pointti oli kuitenkin, että kokolattiamatto 80-luvulta lienee aika vaihtaa.

Viitoskohdasta on mainittava, että tein jokin aika sitten sen, mitä ois jo aikapäiviä sitten pitänyt tehdä! Kun K kyseli tuntojamme siitä, mitä noille ekstrasängyille pitäisi tehdä, totesi eräs dormitoveri purkaneensa omansa ja tunkeneensa osat varastohuoneeseen. Inspiroiduin ja päätin toimia samoin, vaikka moinen on periaatteessa kielletty. Nyt huoneessani mahtuu lölläämään, tanssimaan ja treenaamaan. Sain jopa ängettyä yhden ekstrahyllynkin - sekin varastohuoneen löytöjä. Hehkutettuani tanssipuolta sain myös toisen kaverin liittymään yhden sängyn leiriin. Katotaan tuleeko dormista häipyessä piiskaa pyllylle, mut ainakin nyt olo on kevyt ja onnellinen.

2 kommenttia:

  1. Mun piti hommata tänne huoneeseeni ihan oma nettiyhteys, maksaa jotain 4000 jeniä kuussa ja toimiikin kuin rasvattu. Monet menee yhteistiloihin käyttämään langatonta verkkoa, mutta itse en näin epäsosiaalisena yksilönä moista kestäisi.

    Wasedan asuntola kuulostaa kyllä ihanalta, kokolattiamatto?! Nyt osaan arvostaa helposti imuroitavaa puulattiaani. Ootko muuten nähnyt torakoita siellä? Mä en, mutta kauhistuttaa ajatus, että joutuisin tällaisen kohtaamisen eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tollanen systeemi kuulostaa imho paljon paremmalta. Maksaisin ihan mieluusti 4000 omasta netistä, jos pari tonnia vielä miinustettaisiin noista mun 6000 jenin utility chargeista. ;______; Jos olisin tiennyt, et koko vuosi tulee olemaan tätä, olisin heti alussa ostanut oman jokapaikanwifin (3000 yen/kk), mut ei imasara ehkä ihan viitsi.

      Mä käytän joskus tota yhteistilan langatonta, koska vaikka se on ihan samaa paskanettiä, niin tuntuu silti toimivan joskus paremmin. :-D yhteistiloissa tulee myös vähemmän tehtyä jotain turhaa joten tuplavoitto.

      Kokolattiamatto, kyllä </3 En oo nähnyt omassa huoneessani torakoita mutta ravintolassa (JOOOOOO) ja kadulla kyllä. Yhdellä kaverillani oli tosi paha torakkaongelma, mikä oli osasyy siihen et tää muutti pois asuntolastaan.

      Poista