maanantai 1. heinäkuuta 2013

Bug's life

Varoitus: alla olevissa kuvissa kaksi- ja  nelijalkaisten tyyppien lisäksi myös kuusi- ja kahdeksanjalkaisia tovereita.

Mulla on kahden tunnin päästä esitelmä prinsessoista. Näkökulma on ehkä kielikuvallinen, mut tämä ei estänyt mua tekemästä vaaleanpunaista Disney-prinsessoin somistettua PowerPoint-filua. 「姫」の裏側 ("Prinsessan" kääntöpuoli) -otsikon alla irvistelee vihainen Jasmin. Olo on kypsä ja aikuinen.
Tässä vaiheessa vaihtoa on kai oikeus laittaa vähän läskiksi. Ääni sisälläni huutaa en jaksa esitelmiääää mut toisaalta nää jos mitkä on olleet opettavaisia kokemuksia. Hikoiluttavia, innnhottavia, mut ennen kaikkea opettavaisia kokemuksia.

Tajusin vasta keväällä, miten lenkkireitistäni saisi vähän siedettävämmän. Vaikka läheinen puistontilkku onkin kokoluokassaan ja luonnollisuudessaan säälittävä verrattuna Helsingin vehreisiin, metsäisiin puistoihin, on se parempi kuin ruuhkainen asfalttipolku. Ko. puisto, Toyama-kouen (戸山公園) on myös kiva paikka hengailla ja ihmetellä kesäistä elämää. Viime aikoina sadekauden märät pimeät illat ovat tarjonneet sateen lisäksi muitakin haasteita lenkkeilylle, kun lukemattomat sammakot ryömivät illan pimeyden turvin esiin kolosistaan. Ja niitä sammakoita näkee yleensä vähintään sen viitisen kappaletta, joten mun juoksu on yleensä lajia kipikipikipi -oho sammakko- kipikipi varotaas vähän -voihelvettitaas-  kipikipi -älkää tulko mun jalkoihin...

Mut yrityksistäni huolimatta en oo mokomia saanut vielä kameran tähtäimeen, sillä mä tykkään kuvata päivällä ja sillon noi loistaa poissaolollaan. Kuroagehat (黒揚羽蝶, mikä tää on, mustaritariperhonen?) ja suzumebachit (eli herhiläiset) jäi kanssa kuvista pois, kun ne liiteli jossain tavoittamattomissa. Jälkimmäisen tapauksen kohdalla pitäisi ehkä olla ihan tyytyväinen, sillä paikallisten herhiläisten ja ampiaisten pistoihin kuolee vuosittain 30-40 ihmistä. Yksi herhiläinen voi kuulemma myös listiä kokonaisen mehiläisyhteiskunnan. Hauska ja vekkuli toveri.


Pikku saalistaja! Ei huomannu mua ollenkaan.


Tää huomas, vaikka olin ainaki 20 metrin päässä. Naks sano kamera ja kissa käänty.


Täällä nää on taas! Japanissa hämähäkitki on isompia. Onneks en pelkää niitä.


Ystävämme kannab... vaahterapuu!


Pikkuinen pörisijä.


Yhen perhosen sain jopa ikuistettua. Olin varmaan aika näky kun kiroilin laventelipuskissa "voitko nyt helvetti pysähtyä" ja yritin säädä tota tähtäimeen.


Pahalta, pahalta auringolta ja maksaläiskiltä suojautuakseen hieno japanilaisrouva tarvitsee toki suojalipan. Noita on myös versioita, joka peittää koko naaman. Taatusti tyylikästä.

(Ja joo, on se itsensä paahtaminen mustakin aika älyvapaata touhua, mut nää on niin liikuttavia näiden suojakeinojensa kanssa.)



Puussa oli mahlaa ja elämää. Sain aika huonosti kuvia kun tää kohde oli melko korkealla, viitisen metriä kaukana, ja kuhina oli kova. Mahlaa kävi ihmettelemässä myös jättiherhiläinen, joka aiheutti mussa pienen "ei älä tuu tänne" -reaktion, mutta onnekseni se oli kiinnostuneempi kuoriaisten kiusaamisesta kuin ihmislihasta.


Löysin melko vastikään kuoriutuneen kaskasvauvelinkin! Melko hisashiburi-kohtaaminen. (Kun tulin Japaniin, kaikkialla kuului kaskaiden rääkyminen ja jouduin pitämään vajaan kuukauden korvatulppia niiden takia.) Kohta nää kiipeää taas puihin huutamaan!


Mee pois.


Auringossa chillailevia sisiliskojaki oli vaikka kuinka!

5 kommenttia:

  1. Sun kamera on FANTASTINEN ja sä olet FANTASTINEN kuvaaja.
    Oli kiva jutella eilen (lol) <3

    /mrrrrva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun beibi on kiva! Katotaa jos siitä sais vielä kaiken irti. :o)

      Ja oli kiva jutella, kerrankin vähän tukevammalla yhteydellä. Pörrrrr

      Poista
    2. :D :D

      jep jep, sori kun vasta nyt tajusin että täällä saattaa olla vastaus kommenttiini.

      joo kokeilen vaikka ens skypekerralla mun puhelinta, ellen ole hankkinut uutta mäkbuukkia (vielä puuttuu jokunen huntti...)

      mau!

      Poista
  2. Hei! Olisin kiitollinen jos voisit vasta muutamaan kysymykseen.
    1.Mitä eroa on aasian tutkimuksella ja itä-aasian tutkimuksella yliopistossa?
    2.Opiskeleeko itä-aasian tutkimusta olleenkaan miehet tai siis tiedätkö tai tunnetko ketään miespuolista opiskeliaa?
    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Toi ykköskysymys on mullekin vähän vaikee kun koko systeemi meni pari vuotta sitten uusiksi, mut koetetaan.

      1. Lyhyesti: Aasian tutkimusta opiskellaan kandivaiheessa, Itä-Aasian tutkimusta maisterivaiheessa.

      Itä-Aasian tutkimus on yhtä kuin Korea, Kiina tai Japani kielineen ja kulttuureineen. Kun mä hain opiskelemaan meidän laitokselle, hain opiskelemaan "Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitokselle", jota ei enää ole olemassa. Nykyään haetaan opiskelemaan joko Aasian tutkimusta (mikä käsittää Itä-Aasian lisäksi mm. Etelä-Aasian tutkimuksen, näitä opiskelemaan hakevat tappelevat siis samoista paikoista) tai Afrikan ja Lähi-idän tutkimusta, joihin on sama koe, mutta erilliset kiintiöt. Kiintiöitä on myös kummankin tutkimusalueen sisällä, eli vaikka yhteensä Aasian ja Afrikan kieliä pääseekin lukemaan vuosittain noin 25 henkilöä, ei nykyään japanisteja näistä voi olla kuin ehkä kymmenen max. Nykyään kandivaiheessa kaikki japaninlukijoista sanskritin tankkaajiin opiskelee "Aasian tutkimusta" (valaiseva kaavio http://www.helsinki.fi/aasia/liitteet/Aasia_taulukko_korjattu.pdf) ja maisterivaiheen opinnot on sit Itä-Aasian tutkmusta. Kieliopintoja lukuun ottamatta huomattava osa kursseista on nykyään siis yhteisiä näiden aineiden kesken! (Mulla oli esim. aikoinaan Itä-Aasian maat ja kansat -kurssi, joka käsitteli nimensä mukaisesti vain Itä-Aasiaa.)

      2. Kyllä opiskelee! Vaikka ovatkin toki selvästi vähemmistössä. :-p

      Poista