lauantai 10. elokuuta 2013

また会えるまで

Palasin Suomeen keskiviikkona.

Lämpötilat tuntuvat taivaallisilta +30 helteiden ja järjettömän kosteusprosentin jälkeen, ruoka on hyvää (joskin kaikki vähän liiankin hapanta), kraanavesi juotavaa ja ilma hengitettävää.

Muuten sopeutuminen ei olekaan käynyt kovin pehmeästi. Itku meinaa tulla vieläkin aika helposti, vaikka jetlagista onkin jo toivuttu.

Asiakaspalvelu on järkyttävää. Kielivajokkinakaan en tuntenut itseäni niin tyhmäksi kuin suomalaisten aspojen hellässä käsittelyssä. Vaihtaessani itäistä valuuttaa takaisin euroihin töksäytti Forexin täti kolikoiden kohdalla jotta "ei me noita oteta", ja mulla vuorostaan loksahti suu auki. No anteeks kun en tiennyt, mun vikahan se.

Ihmiset haisee pahalta (usein viinalta), on isoja ja lihavia eikä vissiin jaksa käydä pesulla tai peilin edessä. Lisäksi moni vaikuttaa mielenvikaiselta tai muuten vaan häiriintyneeltä.

Helsinki on jäätävä sikolätti maassa lojuvine roskineen ja tupakantumppeineen. Talot ovat rumia harmaita laatikoita.

Kaikkialla on jotenkin tosi ahdistavaa. Tyhjää, tympeää ja ahdistavaa. Tulin nuuhkimaan vähän maaseudun tomuja mut täälläkin on vaan tyhjää kaikin puolin.

Iso ikävä on myös japania. En joutunut olemaan niin eristyksissä suomesta jotta olisin oikeasti jäänyt sitä kaipaamaan, mut on se vähän silti päässyt heikentymään. Huomaan välillä miettiväni et mitä missäkin tilanteessa kuuluisi sanoa. Lentokoneessa pohdittiin, millä fraasilla pitäisi tilata omenamehua.

Niin ja, joudun asumaan vanhempien nurkissa vajaat pari kuukautta, mikä ei myöskään oo omiaan auttamaan sopeutumista.

Mut onhan täällä nättiä:











Blogin tulevaisuudesta.

Japanin-tarinani ovat vielä aika vaiheessa. Kerrottavaa on vielä toukokuulta asti, minkä lisäksi oon miettinyt muutaman informatiivisemman postin kirjoittamista.
Näiden jälkeen kuitenkin hiljenen. Suomi-elämäni ei oo millään tasolla kiinnostavaa tai bloggailun arvoista.

Bloggailu jatkukoon sitten kun palaan taas Japaniin.

4 kommenttia:

  1. Heya.
    Nyt se sitten päättyy, siun blogia on ollut ilo lukea ja seurata. Ja katsoa - monista kuvista on tullut tunne,että "voi kun minäkin joskus pääsisin näkemään tuollaista". Kiitos,kun olet jakanut lukuvuotesi kokemuksia julkisesti,mielenkiinnolla olen lukenut jokaisen päivityksen ^_^
    Voimia sopeutumiseen! Minulla sopeutuminen jo lyhyemmän reissun jälkeen on vaikeaa,niin saatikka sitten kokonainen lukuvuosi ja ..hurjaa. Koita jaksella. :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivoista sanoista ja blogin seuraamisesta. :)
      Ei nämä postaukset aivan tähän päättyneet, jokusen oon ajatellut vielä kirjoittaa ja katsoa sen jälkeen, mitä tapahtuu.
      Sopeutuminen on kyllä rankkaa, mut ehkä kuukauden päästä Japani tuntuu jo hyvin kaukaiselta. ^^;

      Poista
  2. ^komppaan edellistä!
    vaikka elämäsi olisikin tylsää, olisi silti kiva kuulla esimerkiksi miten japanin opinnot jatkuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katellaan! Vaihtoajasta ja siihen liittyvistä ajatuksista on ainakin tarkoitus vielä kirjoitella, ja jahka toi japanin neloskurssi alkaa, ehkä sekin herättää jotain ajatuksia. :) We'll see, näyttää tulevan sen verran stressaava vuosi.

      Poista