maanantai 21. heinäkuuta 2014

28 päivää!

...eli minne mun kesä meni?

Kesän mittaan on pitänyt kirjoittaa tänne pariinkiin otteeseen tilannepäivitystä, mut jostain syystä nää pari kuukautta on kuluneet niin hämmentävän nopeasti, et kaikki vähänkin ylimääräinen on jo ajatuksen tasolla aiheuttanut stressinäppylöitä. Alle kuukauden kuluttua oonkin jo seuraavalla Korean-matkallani, ja koska kolmas kerta toden sanoo (ja muut kliseet!), tällä kertaa visiittini onkin vähän pidempää lajia – paluulentoni saapunee Suomeen elokuussa 2015. Viisumiluvan saan vasta elokuun ensimmäinen päivä ja koska liian moni muukin seikka on yhä vähän turhankin hämärän peitossa, en mäkään tohdi vielä paljastaa enempää. Muuta kuin et kyllä jännittää (ja että korean taidot jumittaa, kiitos kysymästä)!

Kesään on mahtunut toistaiseksi kaikkea kivaa reissuista yleiseen hengailuun, mutta kivan vastapainoksi on pitänyt myös opiskella kesätukien toivossa ja puurtaa käännösten parissa. Jäljellä olevan ajan oon koittanut parhaani mukaan käyttää korean kielen treenaamiseen. Tilasin Japanin Amazonista japanilaisille tarkoitetun korean oppikirjan (韓国語ストーリーBOX), jossa on lyhyehköjä tarinoita lähinnä Korean kulttuuria, ihmisiä ja maata yleisesti esitellen. Oon kokenut kirjan kanssa jo jonkinlaisia valaistumisen kaltaisia fiiliksiä. a) Miksi en ole aiemmin älynnyt tilata japanilaisille tarkoitettua korean kirjaa? b) Mitä enemmän kirjaa luen, sitä vähemmän tajuan tietäväni Koreasta maana. Japanin-kokemukset ja Japani-tuntemus vaikuttaa välillä vähän liikaa siihen, miten tarkastelen muita Aasian maita ja mitä ennakkokäsityksiä mulla niistä on, vaikka näin juuri ei saisi tehdä.

Tavoitteena ensi vuodelle on keksiä graduaihe, oppia sujuvaa koreaa ja nauttia (pienestä) hengähdystauosta – opiskelua kun ei ole elokuun 6. päivä tekemäni tentin jälkeen enää hetkeen tiedossa. Viime päivityksen jälkeen musta on tullut humanististen tieteiden kandidaatti komeasti kaksi vuotta tavoiteajasta jäljessä, ja maisterista puuttuu enää seminaari ja se pro gradu.

Viimeisen kuukauden ajattelin ennen kaikkea fiilistellä Suomen kauniita ja valoisia kesäiltoja sekä nauttia inhimillisistä lämpötiloista. Muutaman viikon päästä koittaa näes paluu +30 asteen kosteaan meininkiin. Joten tähän väliin taas muistoja viime vuodelta:


Elokuussa tehtiin parin päivän trippi Sokchoon (속초), itäisessä Koreassa sijaitsevaan pikku kaupunkiin. Francesco halusi ennen kaikkea biitsille, mutta mua ja Rosaa houkutteli enemmän Sokchon suurin nähtävyys, Seoraksan (설악산), jota korean oppikirjatkin olivat kovasti mainostaneet huikeana elämyksenä. Otettiin siis toisena Korean-päivänä bussi pääterminaalista kohti itää – matkan piti kestää reilut puolitoista tuntia kaikkien oppaiden mukaan, mut jotta saataisiin vähän jännitystä elämään, koko matka venähti neljään ja puoleen tuntiin. Lisäksi paikan päällä satoi vettä...



...eikä hostellissa ollut wifiä. Matkalaiset joutuivatkin viihdyttämään itseään F:n ranskan opiskeluohjelmalla ja korealaisella televisioviihteellä, josta kukaan ei ymmärtänyt mitään. Täällä tuli huomattua myös se, että korealaisten englanti ei ehkä ole niin hyvällä tasolla kuin mitä olin naiivisti Soulissa kuvitellut. Bussikuskin kanssa turvauduttiin elekieleen. Minä mitään koreaa enää osannut '89.


Päätettiin tehdä vielä saman päivän aikana pieni kävelylenkki, vaikka sade oli yltynyt entistä pahemmaksi.


Maisemat oli kuitenkin kivat!




Ja ravintolasta löytyi mullekin ruokaa, mikä tosin ei Koreassa oo ollut mulle aiemminkaan ongelma. Vaikka Koreakaan ei oo varsinaisesti kasvissyöntiystävällinen maa, muutama perinteinen vegeruoka tai helposti vegeksi muutettavat ruoat helpottavat kyllä elämää todella paljon. Namul-lisukkeet on myös todella jees!



Seuraavana päivänä otettiin bussi lähemmäs luonnonpuistoa. Vetimistä näkee jo, että sää oli edelleen surkea. Rannalle ei ollut mitään asiaa, mutta vähän jännitti kaikenmaailman kiipeilykin.


Korealainen parkkipaikka on värikäs ja monipuolinen!


Säästä huolimatta ei oltu ainoat ihmiset puistossa. Tervetuloa Aasian matkakohteisiin, aina löytyy seuraa!



Mut joo edelleen nämä maisemat, turha valittaa mistään.







Matkalla lähteelle törmättiin lukuisiin puolikesyihin maaoraviin. Leopardeista ja karhuistakin varoiteltiin, mut ne pysyi jossain piilossa.


...♥!


Tämän takia valutettiin muutamat tuskanhiet.







Varmaan jo kolmas bibimpap koko reissun aikana.




Säästä huolimatta aateltiin käydä tsekkaamassa se The Nähtävyys eli Seoraksan...


...joka kuitenkin oli täysin sumun peitossa.


Hyvä meininki.



Lähdettiin vielä samana päivänä takaisin, ja sää muuttui matkalla vähän parempaan suuntaan. Maisemat parkkipaikalta oli Seoraksaniakin miellyttävämmät!




"Puolitoistatuntinen matka" venähti jälleen monituntiseksi seikkailuksi, jonka kruunasi bussikuskin juttelu kännykkään kapealla, mutkittelevalla vuoristotiellä Abban soidessa hilpeästi taustalla. Paluunäkymät oli tosin jälleen siistit! Suurkaupungeissa on kaikesta huolimatta jotain tosi puoleensa vetävää, vaikka nautinkin luonnosta yli kaiken.


Iltapalaa saatiin Tous les Jours –ketjusta. Muistan vaan, ettei viihdytty ko. mestassa kovin kauaa (vaikka appeissa ei mitään vikaa ollutkaan!), koska ilmastointi oli niin kovalla että hampaat alkoi kalista. Japanissa ei tällaista meininkiä ole kaiketi enää vuoden 2011 tsunamin jälkeen harrastettu (vaan ilmastointi on varsin maltillista), mut Koreassa tykätään pakastinmeiningistä.

Katotaan, josko sais vielä jotain kirjoiteltua ennen kuin lähden Suomesta! Kovasti tarkoituksena olisi edelleen jatkaa näitä tarinoita, mut siltä varalta, etten jaksa kirjoittaa pidempiä juttuja säännöllisesti, oon kuitenkin perustanut instagram-tilin kevyempään viestintään ja kuvien jakamiseen. Siellä saa vapaasti seurailla, vaikka tällä hetkellä kuvissa näkyykin tietty vain mun tylsää Suomi-elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti