keskiviikko 15. lokakuuta 2014

tilannepäivitys!

Pari viikkoa sitten sain vihdoin hyviä uutisia, kun paikallisen järjestön assistenttimme kertoi (mun lukuisten ruikutusviestien seurauksena) projektini vaihtuvan. Vielä tilanne ei ole kuitenkaan edennyt mihinkään: edelleen sama työpaikka, edelleen samat (olemattomat) työtehtävät ja edelleen samat olemattomat mahdollisuudet oppia yhtään mitään mistään. Ehkä mun hermot ja pitkäjänteisyys saavat tässä treeniä, jos ei muuta. Laittelin eilen taas asiasta viestiä tilannepäivitysten toivossa, mutta turhaan – uusi työpaikka on haussa, mutta sen löytäminen on kuulemma aika hankalaa. Ei kai auta muu kuin kestää ainakin jonkin aikaa ja nauttia tästä vuodesta muilla tavoin. Onneks oon sentään tavannut täällä kivoja (ja ei-niin-kivoja, ehehe...) ihmisiä, vihdoin!
Hermojani lepytelläkseni oon käynyt jo kerran kissakahvilassa. 
...jossa skotteja oli yllättäen joku miljoona. Ikävä Sepiä!
Ainut asia, mikä on muuttunut, on työtovereiden suhtautuminen mun korean osaamiseen. Koska samassa työpaikassa työskentelevät L ja J eivät vielä osaa koreaa kovin hyvin, ovat työpaikan tyypit varmaan olettaneet, etten mäkään ymmärrä mistään mitään. Pari viikkoa sitten tilanne kuitenkin sai uuden käänteen, kun keskusteltiin taas kerran mun työtehtävistä ja tästä tilanteesta. Työpaikan kontaktihenkilöllämme Y:llä oli suuria vaikeuksia ilmaista haluamaansa asiaa englanniksi, jolloin lopulta totesin: sano se koreaksi. Loppukeskustelu käytiin niin, että Y puhui koreaa ja mä englantia, ja sovittiin, että tästä lähin noi puhuu mulle vain koreaa – jotta oppisin kieltä nopeammin. Kyllähän tää vähän on parantanut työn mielekkyyttä, mutta ei kovin merkittävästi. Teen edelleen töitä lähinnä kanadalaisten opettajien kanssa englannin tunneilla, joilla korean käyttö on suorastaan kielletty. Mitä järkeä? No ei mitään.

Tältä näyttää työlounaani hyvänä päivänä. Pahana päivänä mistään kasviproteiinista – papuja lukuun ottamatta – on turha haaveillakaan. Onneks oon varsin hassahtanut kimchiin. Ja niihin papuihin. 
Loving Hut –hörhöketju lukuisine ravintoloineen kuitenkin pelastaa kasvissyöjän Koreassa! Supreme Master TV pyörii taustalla, sienitee virtaa ja vegaanisia makkaroita, mandu-taikinanyyttejä ja seitania saa vetää sydämensä kyllyydestä. Ai että. Oon käynyt kuvan paikassa jo kahdesti!
Terveysongelmat ei onneksi sentään enää vaivaa, mikä auttaa tilanteen sietämistä huomattavasti. Oon piristyttyäni aktivoitunut kielivaihtojuttujen saralla ja viime viikolla tapasin jopa kolme uutta ihmistä. Sitä ennen olin käynyt bissellä yhden jäbän kanssa. Tyypin jutut oli välistä täysin käsittämättömiä ja notkahti aika äkkiä sarjaan seksi ja parisuhteet, mut lienkö sitten niin paatunut kun ei korvia pahemmin moiset härskit puheet punottanut. Ei ollut lainkaan ahdistavaa, päin vastoin. (Ja jos yrität lukea tätä google translatella, niin moi vaan!)

Sain myös pyllyjä Suomesta! Kiitos, äiti.
Näistä viime viikon treffeistä ensimmäinen kohtaaminen oli ihan kiva. Kävin syömässä suomea opiskelevan (tai ainakin aiemmin suomea Suomessa opiskelleen) tytön kanssa. On aina jotenkin hassua, mutta kivaa, kun jollekin ulkomaalaiselle Suomi ei ole vain yhtä kuin revontulet, kylmät talvet ja muut kliseet. Toinen tapaaminen sen sijaan oli katastrofi, josta saan tosin ehkä syyttää myös vähän itseäni. Ennen näkemistä mulla oli ohut aavistus siitä, että toiselle osapuolelle kyseessä olisivat treffit ja mulle ei – mutta lähdin silti. Mut siinä missä Japanissa jäbät on yleensä vähän varautuneita ja ujohkoja (suurin ihailijanikin tyytyi lähettämään lähinnä kummallisia tekstiviestejä ja hoiti legendaarisen rakkaudentunnustuksensakin ilman kummempia lähentelyjä), korealaiset on... no, jokseenkin paljon suorempia. Siinä vaiheessa, kun jätkä alkoi käpälöimään, päätin lähteä himaan. Kotiin päästyäni tytöt kyselivät, miten meni – enkä naurunsekaiselta järkytykseltäni saanut sanottua aluksi mitään. Kun kerroin tapauksesta aiemmin tapaamalleni pojalle, tää piti mulle kunnon luennon Korean kaksilahkeisten vaarallisuudesta ja vaati (ehkä puoliksi vitsillä) tästä lähin saada tietää, millaisia ihmisiä näen. Kuulemma mulla ei ole näissä asioissa tarpeeksi näkemystä itseni suojelemiseksi. Ja okei, ehkä mä olen hieman sokea.

Slobbiessa eräänä lauantaina: salaatti-bibimpappia lisukkeineen.
Surkea kuva suorastaan kiihottavan hyvästä suklaaunelmasta, joka vedettiin Jackyn kanssa kahteen pekkaan eräänä lauantaina. Mä kävin Red Mango & Cacao Green –kahvilassa jo ensimmäisellä Korean-visiitilläni, mutta paikan nimi unohtui saman tien. Nyt se pomppasi jostain taas esiin, ja ollaan jo sovittu käyvämme tuolla testaamassa kaikki suklaahöpötykset. Asun selvästi keskieurooppalaisten kanssa, kun suklaa nousee puheeksi harva se päivä. Mulla makeanhimo on hellittänyt sen verran, etten kaipaa edes legendaarisia ufokarkkeja, mutta joskus itsensä voi palkita tuhdimmin!
Kolmas tapaaminen meni kanssa tosi jees! Näin Yonsein yliopistossa opiskelevan pojan, jonka kanssa juteltiin kaikesta aika lailla laidasta laitaan. Muun muassa Suomen sosiaalijärjestelmä, masennus ja itsemurhat tuli käytyä läpi. Lopuksi tyyppi päätti alkaa puhua mulle englannin sijaan koreaa, mikä palautti taas hetkeksi mut maan pinnalle tän kielen osaamisen kanssa. Normaalitahtinen puhe (eli mulle tosi nopea) menee vaan edelleen välillä ihan yli hilseen. Toisaalta tyyppi itsekin myönsi käyttäneensä välistä vähän turhan edistynyttä sanastoa.

Toisinaan oon viihdyttänyt itseäni menemällä kahvilaan... opiskelemaan. Tää paikka oli supersöpö ja kirsikkasmoothiekin herkkua!
Joskus opiskelu menee enemmän läskeilyn puolelle. 
Masentavaa vai miellyttävää? Näkymät työpaikan vessasta.
Ja ääh, nyt oon mennyt alustavasti sopimaan taas treffit yhden uuden tutun kanssa. Ollaan kirjoiteltu ainoastaan koreaksi, ja luulen että tolla on vähän liian suuret kuvitelmat mun osaamisestani. Totta kai kirjoitellessa on aikaa miettiä sanomisiaan, kieliopin oikeellisuutta ja sanastoa ihan eri tavalla. Toisaalta odotan ihan innolla ko. tyypin näkemistä, koska toi vaikuttaa niin ei-ahdistavalta ja normaalilta. Ei vihjailevia ulkonäkökehuja tai muutakaan creepyä. Toisaalta pelkään aiheuttavani vammakoreallani suuren pettymyksen. :D

Yksi asia, mikä näitä jaksaa aina kiinnostaa mun Japani-taustani paljastuessa, on erot Korean ja Japanin välillä. Siihen varmaan pitäisi täälläkin palailla myöhemmin.

Jokapäiväinen näky: matkalla kotiin. Toisin kuin Tokiossa, joka on melko litteä, Soulissa riittää mäkiä ja mutkia. Vaikka en salilla kävisikään, jalkalihasten puolesta ei varmaan tarvitsisi olla huolissaan.
Kasvissyöjänä Koreassa, part miljoona: ostetaan kimbappia ja kysytään, tuleeko siihen lihaa. Ei tule. Saadaan vielä kehuja hyvästä korean osaamisesta. Kotiin tullessa voittajaolo karisee, kun kääröstä paljastuu kinkkua. No, onneksi ne sai edes tuolta pois...

6 kommenttia:

  1. Suomessakin on välillä aika toopeja tyyppejä, kun kysyy että onko tässä ruuassa kananmunaa, niin tarjoilija miettii vain kokonaisia tai paistettuja kananmunia, ja sitten tuo mun eteen munanuudelia. Jes :---D Aina ei leikkaa.

    Toi kuulostaa tosi hienolta, että sun korean kuuntelutaito on parantunut. Toi on selkee edistysaskel! Toivottavasti itsekin kehittyisin nopeesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä Suomessakin osataan allergioiden ja erikoisruokavalioiden suhteen olla aika tomppeleita välillä. Mut en kyllä käsitä, miten kinkku on näille joku kasvis... Kyllä ne mun kysymyksen ymmärsi ihan oikein, tai niin ainakin luulen.

      No kuuntelutaito on kyllä parantunut, mut puhuminen jumittaa tosi paljon. Se ärsyttää :( Tiedän kyllä, etten mitenkään voisi ollakaan samalla tasolla mitä olin silloin kun menin Japaniin (kolmen vuoden opinnot + erittäin hyvä opetuksen taso VS kahden vuoden opinnot + SURKEA opetuksen taso), mut ois kiva pystyä puhumaan edes joten kuten. Olispa mulla täällä edes jokin kielikurssi tai jotain.

      Poista
    2. Asiaan tavallaan liittyen: http://www.feissarimokat.com/2014/07/kielletyt-kinkut/ (eli Suomesta löytyy ainakin YKSI tyyppi joka ei tiedä mitä kinkku on :D)

      Poista
    3. Joo, edustaa äärimmäisyydessään mun ehdotonta lemppari-ihmisgenreä – aletaan kasvissyöjäksi/vegaaniksi ottamatta yhtään selville, mitä ruokavalioon kuuluu ja ei kuulu ja sitten luovutetaan, kun on liian vaikeaa tai kun ei saa kaikkia tärkeitä vitamiineja. Jeeeeeeee!

      Poista
  2. Peukku sille härskille mutta ei käpälöivälle tyypille! Kuulostaa kivalta frendimielessä ainakin. Jotenkin... kotoisalta? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä Y on aika huipputyyppi. Härskiydestä huolimatta. Tai just siks. :D

      Poista