maanantai 2. toukokuuta 2016

seminaari done & done!

Aika ajoin saan tänne blogiin ja mailiin kysymyksiä meidän laitokseen liittyen. Oon saanut oikeassakin elämässä kuulla yhdeltä sun toiselta, miten mun avautumiset vaikkapa korean opetuksen laadusta ovat jopa vaikuttaneet näiden ihmisten tulevaisuuden suunnitelmiin. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan liikaa – nää mun avautumiset on edelleenkin aikamoisen subjektiivista pörinää, ja mä olen ehkä muutenkin astetta kriittisempi tyyppi. Fakta taitaa kuitenkin olla se, ettei aasiakielten opiskelu pääaineena Maailman kulttuurien laitoksella taida kuitenkaan olla useamman pääsykoeurakan arvoista. Oon vierestä katsellut, miten moni alkaa nyt useamman opiskeluvuoden päätteeksi vääntää tuplamaisteria, ja kyllä mulla itsellänikin on pieni kutina täydentää osaamistani jollain muulla saralla, jahka saan tän tutkinnon purkkiin. Toivottavasti tutkinnon suorittaminen ei tästä kuitenkaan suunnattomasti hankaloidu: uusimpana juonenkäänteenä meidän Japanin professori irtisanottiin, ja nyt meillä ei sitten tule olemaan professoria varmaan ainakaan vuoteen. Suunnaton arvostus oppiainettamme kohtaan tuntuu suoraan sydämessä. Joten jos tätä lukee joku, joka vasta on hakemassa meidän laitokselle: juustohöylä ja leikkuri heiluvat myös meillä, kannattaa siis varautua! Meidän laitos on nykyään hyvin erilainen paikka kuin se, jonne mä seitsemän vuotta sitten hain ja pääsin.

No, enää siitä tutkinnosta uupuu sentään vain gradu. (okei, melkein) Oon tänä vuonna keskittänyt energiani lähinnä seminaariin – meillä kun seminaarityön on oltava oma itsenäinen ja eheä työ, ei vain osa gradua. Gradu ja sen aihe on ollut mulle jo pitkään yksi iso peikko, jota lähdin alun perin Japaniin taltuttamaan. Täysipäiväinen japanin kielen opiskelu (tosi hölmö idea) ei kuitenkaan tarjonnut mulle mitään hienompia ideoita gradua varten, enkä vapaa-ajallanikaan tuntunut löytävän mitään, mihin olisin halunnut tosissani tarttua. Tein kandidaatin työni naistenlehtien kieleen liittyen (yhdistellen sekä sukupuolentutkimukseen että kielitieteeseen liittyviä teemoja), mistä oli jo kirjoitettu paljon. Vaikka sain kandissani tuotua jotain uuttakin aiheesta esille, tuntui että olisin valinnut aiheen josta kaikki oleellinen olisi jo sanottu. Lisäksi, hamstratessani vaihtoaikana dormihuoneeni täyteen paikallisia naistenlehtiä, aloin jossain vaiheessa vaan ajatella et äh miten tylsää.

Jonkinlaiset sukupuoliteemat pyörivät silti usein mielessä. Esim. lukuisat jutut Japanin matalasta syntyvyydestä ja japanilaisten kiinnostuksen puutteesta seksiin ovat herättäneet huomion. Joskus mietinkin, että olisi mielenkiintoista tutkia jotain ihmissuhteisiin ja seksuaalisuuteen liittyvää, Itä-Aasiassa näihin aiheisiin kun suhtaudutaan vähän eri tavalla. Japanin-vaihtoaikana pyörittelin silmiä, kun kirjekurssilla harjoiteltiin tosissaan kirjoittamaan rakkaudentunnustuksia tyypille, jonka kanssa ei ollut vaihtanut sanaakaan. Japanilaisen ihailijani vähän puun takaa tullut moi aletaanko seurustella -soidinkutsu ei myöskään oikein lämmittänyt, meidän välillä kun ei ollut ennen tuota ehdotusta tapahtunut yh-tään mi-tään. Jotain mun suhtautumisesta ihmissuhteisiin kertonee se, että aloin vasta ehkä vajaan vuoden jälkeen kutsua S:ää rehellisesti mun poikaystäväksi, vaikka siinä välissä oltiin ehditty jo mm. asua yhdessä. Senkin jälkeen, kun oltiin jo 2-3 kk hengailtu päivittäin toistemme seurassa, puhuin usein vielä vaan varovasti kaverista. Puoli vuotta tutustumisen jälkeen lisättiin toisemme kavereiksi Facebookissa – eiks tää oo vähän outoo ettei me olla kavereita, voinko lisätä sut? - be my guest. En taida olla oikein tittelin- tai luokittelunkaipuinen ihminen.

Japanissa ja Koreassa tuli muutenkin kaikkea jännää vastaan aiheeseen liittyen. Kaikki nyt tietävät love hotellit, joita sekä Koreassa että Japanissa löytyy aimo liuta. Mä olen edelleenkin katkera, etten Koreassa päässyt mihinkään överiin teemaluolaan, jonne menemistä ruinasin useammankin kerran. Toi smurffiteemainen hotelli on käsittämättömän irvokas, mut joku tollanen glow in the dark -mesta voisi olla ihan siisti. Japanissa noi on varmasti sitäkin mielikuvituksellisempia, joten oon Madventuresin Japanin-jaksojen jälkeen salaa kaihonnut päästä näkemään noita. Just because. Mutta en päässyt, koska hävisin vedonlyönnin uutenavuotena.

Sen sijaan Koreassa tuli selväksi, mitä varten nuorten suosimilla alueilla oli joka paikassa DVD-huoneita. Mä en jostain syystä ollut näistä edes ennen Korean-vuottani tietoinen (shoot me now), mutta sitten jotkut vapaaehtoisista alkoivat heittää aiheesta läppää ja kyllähän mäkin sitten näin omin silmin millaisista mestoista on kyse. Leffavalikoima oli aika epämääräinen, hississä tuli vastaan muijia meikit ihan poskilla ja koko konsepti vaan haiskahti. Multibangissa (pelejä, karaokea, leffoja jne.), jollaisessa me juhlittiin mun synttäreitäni, sentään oli jotenkin söpö ja viaton tunnelma, karkkia ja keksiä tarjolla yms yms.

Korea on varmaan aikamoinen kultakaivos tällaista teemaa tutkivalle. Kuten jotkut ehkä muistaa, mäkin näin iltakävelyilläni prostituoituja ja punaisten lyhtyjen alueita, vaikka kyse on laittomasta bisneksestä. Muistan, miten yksi language exchange -tuttavuuksistani väitteli mun kanssa korealaisten vanhoillisuudesta ja intti, että esim. kpop-biiseissä ei ole mitään, ei mitään vihjailevaa eikä k-poppareiden tanssiliikkeissä niin ikään mitään seksuaalisia viittauksia. S:n työkaveri, aikuinen mies jo, oli seurustellut tyttökaverinsa kanssa jo kolme vuotta, eikä heidän välillään ollut vielä ollut seksiä. Mukamas niin siveä meininki, mut sit toisaalta viidesosa korealaisista miehistä käy maksullisissa säännöllisesti, ja jokainen Idaessa tallustellut on satavarmasti törmännyt maassa lojuviin, vihjaileviin käyntikortteihin. Menin viettämään joulua pieneen kyläpahaseen, jossa ei ollut mitään tekemistä tai näkemistä, mutta niin vain sielläkin olisi ollut tarjolla maksullista seuraa. First things first.

(Ja muistutuksena Koreasta myös se, että abortti on laiton asia (paitsi että niitä kyllä tehdään, hyvin hyvin kalliilla ja salamyhkäisesti tosin) ja vasta mun vapaaehtoisvuoden aikana aviorikos poistui rikoslaista. Edistyksellinen maa kerta kaikkiaan!) 

Oon myös kuullut, että pettämiseen suhtaudutaan esim. Japanissa joskus vähän mielenkiintoisella tavalla, etenkin jos kyse on juuri maksullisesta seksistä. Myös yhden haafujäbän "seurustelu" samanaikaisesti parinkin tytön kanssa (ilman, että noi tiesivät toisistaan) sai mut vähän hämmentyneeksi, mut ehkä se selittyy myös sillä toisella puolikkaalla. Ja sitä mun korealaista "kaveria" nyt tuskin tarvitsee edes mainitakaan: se, että seurustelin, ei ollut ilmeisesti mikään este sille, etteikö meilläkin olisi voinut olla jotakin vispilänkauppaa. Mut, ei toki saa yleistää.

Pornoa tai fetissejä tuskin tarvitsee edes mainita Japanin yhteydessä. Just muutama päivä sitten muistelin ääneen taas joskus kauan sitten näkemääni dokkaria, jossa käsiteltiin japanilaisten raiskausfetissejä. Esim. shōjo-mangoissa raiskaus tai sillä vihjailu saatetaan esittää tosi romanttisessa valossa (yh), koska sehän nyt vaan on yksi tapa osoittaa olevansa toisesta kiinnostunut. Thaimaa vaikuttaa tässä mielessä myös varsin mielenkiintoiselta tapaukselta – what the hell.

Tabuaiheet siis kiinnostelee! Lähdin Koreaan joka tapauksessa alun perin (myös) sillä ajatuksella, että ottaisin yliopistosta pienen aikalisän. En yrityksistä huolimatta ollut saanut kaavittua kokoon sellaista graduaihetta, joka olisi kiinnostanut tarpeeksi. Kuten jo aiemmassa postauksessani kerroin, graduidea tulikin sitten Koreassa aika odottamatta. Seksi ei ilmeisesti ollut tarpeeksi tabu aihe, kun sitten kuitenkin päädyin noihin huumeisiin. Ja, kuten arvata saattaa, niihin liittyy ihan samoja ristiriitaisuuksia kuin vaikka tohon prostituutioon Koreassa. Korealainen tuttuni kertoi poliisina työskentelevästä kaveristaan, jolla oli jotain jariaarnio-henkisiä bisneksiä, ja S niin ikään tunsi korealaisen valtion virkamiehen, jonka vapaa-ajan harrastukset tuskin olisivat olleet valtion mieleen. Oon myös kuullut juttua expatista, joka opettaa työkseen lapsille englantia... ekstaasin vaikutuksen alaisena. Jotenkin tuntuu, että mitä ankarammat kieltolait, sitä enemmän pinnan alla kuohuu.

Mun pääaineeni on kuitenkin Japani, joten siihen tulen jatkossakin keskittymään. Sain seminaarityöni esiteltyä viime perjantaina ja olin etukäteen tosi varautunut. Kaikki nää elämän vastoinkäymiset ovat välillä saaneet mut ajattelemaan, etten osaa enää kirjoittaa mitään, ja gradusta on tullut mahdollisesti vielä isompi peikko kuin se jokunen vuosi sitten oli. Toisekseen, jos toi naistenlehtiteema oli ylikulutettu ja suosittu, niin tää huumeteema ei totta totisesti ole. Englanniksi materiaalia löytyy aika hikisesti ja suurin osa noistakin lähteistä on kultaiselta 90-luvulta tai jopa kauempaa – ei siis mitenkään liian relevanttia. Japaniksi juttua löytyy enemmän, mut ei ihan liikaa silläkään kielellä plus onhan se pelkän japaninkielisen materiaalin kahlaaminen ihan eri tavalla kuluttavaa. Mun seminaarityöni onkin suurimmaksi osaksi historiallinen katsaus ja taustaselvitys, johon lisäsin myös omaa analyysiäni tarjolla olevan tiedon varassa. Jouduin soveltamaan aika rankasti muita, aiheeseen edes vähän liittyviä teorioita ja ideoita (mm. yleisesti rikollisuudesta), ja lopputuloksessa punainen lanka onkin vähän hakusessa. Sekä semmaohjaajani että opponenttini sanoivat mun kuitenkin olevan työtäni kohtaan ihan liian kriittinen, mikä oli aika positiivinen yllätys. Ehkä jopa rohkenen linkittämään lopullisen version tänne myöhemmin, kunhan saan ton lopulliseen palautuskuntoon.

Gradun kanssa pitänee lähteä kuitenkin vähän eri suuntaan. Oon aatellut jo pitkään tekeväni jonkinlaisen kyselytutkimuksen – mua kun kiinnostavat nimenomaan asenteet ja asennemuutokset, ei niinkään ne oikeudelliset kiemurat. Tuleva kesä olisi siis tarkoitus käyttää teoriapohjan luomiseen ja kysymysten laatimiseen. Kaikki ideat ovat tervetulleita! Ja ehkä ensi kerralla avaan tarkemmin noita semmatyössäni esiin tulleita päätelmiä, kun niitä aiemmin lupailin. Oon sattuneista syistä myös muistellut paljon tota Korean-vuottani viime aikoina, joten luvassa saattaa olla myös jotain takaumajuttuja. Never too late to share. :)

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus! Itsekään en oo missään kovin erikoisessa love hotellissa päässyt vielä yötäni viettämään vaikka ne onkin suht edullinen majoitusvaihtoehto, erikoisin on ollut huone pyöreällä sängyllä ja toki porealtaalla keskellä lattiaa. Toinen huone oli kokonaan musta. Ja kerran jouduttiin ottamaan huone pariksi tunniksi että päästiin suihkuun kun kotona oli vedet viikon poikki, mutta se huone oli vaan tylsä ja rähjäinen, ei mitään jännää. Muistaakseni Sinchonissa on sellanen kaksikerroksinen "sviitti" missä alakerta on uima-allas, sinne haluaisin! :D

    Huumeista en vielä täällä ollessani oo juuri kuullut, yhtä high school-poikaa lukuunottamatta, joka kuulemma kaveriporukoineen poltteli pilveä silloin tällöin. Ja luulen että turhaan murehdit ettet osais kirjoittaa, sulla on kyllä sana hallussa ja pystyt tekemään pitkähköstäkin tekstistä aivan älyttömän mielenkiintoisen ja otteessaan pitävän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, munkin ainoa love hotel -kokemus oli tylsä ja ahdas koppero, jossa oli suurin piirtein vaan sänky ja telkkari. Kaiken kukkuraksi mulla oli tuolloin maailmanlopun yskä/flunssa -kombo, joten romantiikka oli tosta illasta kaukana. 😂 Oli meillä joskus puhetta jonkun fancymmän paikan tsekkaamisesta, mut sen jälkeen kun S muutti Souliin todettiin et ehkei kannata tuhlata sellaiseen rahaa. Myös mun asuntolan lähellä oleva karsea motelli oli meillä listalla, mutta jäi sitten väliin, nyyh. Poreallas kuulostaa vielä semiluksukselta haha!
      Nääää, ehkä joskus vaikka Japanissa sitten. Siellä nää teemajutut osataan. Hyvät elämäntavoitteet jne.

      Ja joo, ehkei huumeet oo sellanen aihe mistä Koreassa puhuttaisiin (kannattaisi puhua) hirveän avoimesti. Mutta expat-piireissä aihe ei oo tietenkään samalla tavalla tabu ja siellä se kauppa käykin kuumana. Kävin kerran päiväreissulla korealaisen, melko kansainvälisesti suuntautuneen tuttuni kanssa ja tän kaverit oli kaikki expatteja. Yksikin koreanamerikkalainen tyttö avautui siitä, miten näiden kodin lähellä tuoksui usein ihan pilveltä ja valitteli, ettei kukaan ollut sille tullut tarjoamaan. :D Myös S:n väliaikaisen työpaikan pomo (muuttofirma kyseessä) oli kuulemma aika avoimesti kertonut jostain kokemuksistaan. Sellanen vanha äijä.

      No kiitos. :) Lähinnä tollanen akateeminen teksti mua kauhistuttaa, kun oon pitänyt sellaisen kirjoittamisesta niin pitkän tauon.

      Poista
  2. Hei, ajattelin kysäistä vähän Tokion säästä - olimme Tokiossa viime heinäkuussa. Reissu oli kiva, mutta pakko oli myöntää että se kostea kuumuus oli jotain aivan järkkyä. Nukkuminen oli valtavan hankalaa, eakonin piti olla päällä koko yön ja siitä sitten tulikin loppujen lopuksi flunssa :) nyt pohdin Japaniin lähtöä syyskuun alussa, noin pariksi viikoksi. Osaatko omakohtaisesta kokemuksesta sanoa onko syyskuu mahdollisesti siedettävämpi kuin heinäkuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskuu on siedettävämpi kuin heinäkuu, mutta aika kuuma silti. Mun vaihtovuonna lämpötilat oli ainakin syyskuun alussa ihan 24/7 kolmenkympin paremmalla puolella. Vasta syyskuun lopussa/lokakuussa alkoi selvästi viiletä. Mut on se nyt siedettävämpi kuukausi kuitenkin. Suosittelisin silti vähän myöhempää ajankohtaa, jos mahdollista.

      Poista